No niin, Suomessa on nyt oltu kolme päivää ja elämä alkaa asettua uomiinsa. Alkuun suomenkielinen puhe kaduilla oli jotenkin pelottavaa. Kaupoissa meinasin väkisin puhua espanjaa myyjille. Välillä täytyy myös muistuttaa itseään, mitä oikein voi sanoa ääneen tuolla pihalla... Kaikenkaikiaan paluu on ollut miellyttävä, vaikkakin jotkut varoittelevat, että vaihdostapaluumasennus iskee vielä jostain. Nyt ennen sitä nautin kuitenkin siitä, että tuttuja maisemia voi katsella uusin silmin, vähän niinkuin turistina. Eniten olen nauttinut toimivasta suihkusta, rasvattomasta maidosta ja tietenkin ihmisistä... Nyt lomailen vielä pari viikkoa, ja palaan töihin heinäkuussa. Tämän blogin on nyt kotiinpaluun jälkeen aika jäädä eläkkeelle, kiitokset vaan kaikille blogiani seuranneille!
Madrid kuittaa!
tiistai 15. kesäkuuta 2010
perjantai 11. kesäkuuta 2010
La salida (lähtö)
Nyt alkaa olla tämä viisi kuukautta elämää Madridissa paketissa. Matkalaukku on pakattu ja käsimatkatavaroihin menee enää tietokone, sitten otan taksin kohti Barajasin lentokenttää (metrossa noiden kahden matkalaukun kanssa palloilu ei toisi muuta kuin läjäpäin tuskaa ja harmaita hiuksia, joten päätin ilomielin maksaa taksista joka ajaa suoraan oven eteen).
Olo on vähän kuin ensimmäisen luokan aloittavalla koululaisella. Olen kovasti odottanut tätä, mutta kuitenkin jännittää ja hiukan surettaa jättää tämä elämänvaihe taakse. Sekin vähän pelottaa, että viikon jälkeen Suomessa jo varmaan tuntuu kuin ei missään olisi ollutkaan.
Näin se maisema ehti muuttua kevään aikana. Kyseessä siis sama puu tammikuussa ja kesäkuussa!
Olo on vähän kuin ensimmäisen luokan aloittavalla koululaisella. Olen kovasti odottanut tätä, mutta kuitenkin jännittää ja hiukan surettaa jättää tämä elämänvaihe taakse. Sekin vähän pelottaa, että viikon jälkeen Suomessa jo varmaan tuntuu kuin ei missään olisi ollutkaan.
Näin se maisema ehti muuttua kevään aikana. Kyseessä siis sama puu tammikuussa ja kesäkuussa!
torstai 10. kesäkuuta 2010
El Prado
Pitihän sitä vielä käydä Pradon taidemuseossa ennen lähtöä. Ei olisi kehdannut tulla kotiin ilman, kun se nyt on kuitenkin yksi maailman kuuluisimmista taidemuseoista. Museo oli hieno jo itsessään, ja taideteoksetkin katselemisen arvoisia, taisi vaan tapahtua sellainen "helmiä sioille" -ilmiö, kun en tuosta taiteesta sen kummemmin tiedä. Menin vain ja pysähdyin katselemaan, jos joku taideteos näytti katselemisen arvoiselta ja lisäksi tietenkin piti muutama kuuluisa teos käydä ihan näkemisenkin vuoksi katsomassa, kuten Rubensin Kolme sulotarta, El Boscon Maallisten ilojen puutarha ja Velásquezin Las Meninas.
Sisällä ei ollut soveliasta valokuvata, joten tällä kertaa on (linkkien maalausten lisäksi) tyytyminen ulkokuviin. Jahas, paitsi että nyt ei näköjään kuvien lataaminen tänne blogiin toimi, eli lisäilen niitä sitten paremmalla hetkellä.
El parking
Voi näitä espanjalaisia ja niiden autoja. Autoparat ovat aivan rutussa ja lommoilla, kun niitä ruhjotaan pienen pieniin väleihin kovasti välittämättä siitä, mitä omalle tai naapurin autolle saattaa prosessissa käydä. Autojen ruhjoutuneisuus on muuten kääntäen verrannollinen etäisyyteen kaupungin keskustasta: siinä missä Getafen autot ovat suhteellisen siistejä ja sieviä, tässä meidän hoodeilla melkeinpä jokainen auto on kolhittu, teipattu tai muuten vaan vähän surullisen näköinen.
Olen yrittänyt jo kauan saada kuvattua videon täydellisestä madridilaisparkkeerauksesta, mutta vielä ei ole onnistunut. Katsotaan, josko viimeinen päivä toisi onnea mukanaan. Parkkeeraukseen siis kuuluu olennaisena osana se, että tila, johon pitäisi parkkeerata, on huomattavasti pienempi, kuin itse auto. Tästä lähhtökohdasta voi kuvitella, että melkoista rynnimistä ja rusomista täällä näkee silloin tällöin. Täytyy vain todeta, että ei ole ihan yhtä pyhä esine tuo auto näille espanjalaisille kuin meille suomalaisille. Kadunvarsilla saattaa nähdä ihmisten nojailevan pysäköityihin autoihin ja lasten istuvan niiden konepelleillä - ja kyseessä siis tuntemattomien ihmisten autoja. Suomessa sellainen taitaisi olla kyllä jo tuomittavaa!
Olen yrittänyt jo kauan saada kuvattua videon täydellisestä madridilaisparkkeerauksesta, mutta vielä ei ole onnistunut. Katsotaan, josko viimeinen päivä toisi onnea mukanaan. Parkkeeraukseen siis kuuluu olennaisena osana se, että tila, johon pitäisi parkkeerata, on huomattavasti pienempi, kuin itse auto. Tästä lähhtökohdasta voi kuvitella, että melkoista rynnimistä ja rusomista täällä näkee silloin tällöin. Täytyy vain todeta, että ei ole ihan yhtä pyhä esine tuo auto näille espanjalaisille kuin meille suomalaisille. Kadunvarsilla saattaa nähdä ihmisten nojailevan pysäköityihin autoihin ja lasten istuvan niiden konepelleillä - ja kyseessä siis tuntemattomien ihmisten autoja. Suomessa sellainen taitaisi olla kyllä jo tuomittavaa!
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
En la sierra (vuoristossa)
Jannen vierailun aikana ehdittiin myös vuokrata pienen pieni Smart päiväksi, ja suuntana oli ainaisen kaupunkien tuijottelun sijaan Madridin pohjoispuolinen maaseutu ja Guadarraman vuoristomaisemat. Hankalinta koko päivässä oli pääseminen ulos kaupungista, kun kartturi (minä) ja GPS-nainen eivät olleet samaa mieltä ajo-ohjeista. Hammastenkiristelyn ja kevyen paniikin jälkeen tie ulos kaupungista löytyi ja matka maalle saattoi alkaa. Kuvat ovat Jannelta taasen.
Reitti kulki ensimmäisenä Manzanares del Real -nimiseen kylään, jossa hämmästyttivät uskomattoman paljon Lego-esitteestä reväistyn näköinen ikivanha linna ja haikarat, joita lenteli ja pesi joka puolella. Muutenkin reittimme varrella oli enemmän haikaroita kuin olen eläissäni nähnyt, mutta ensimmäisessä kylässä ne yllättivät kaikkein eniten. Kylän kupeessa on ihanan sininen järvi, ja uimahalut olisivat olleet suuret, mutta ikävä kyllä järven rannassa oli tilaa vain kalastajille ja lehmille.
Seuraavana stoppina oli Navacerrada, jossa matkaopaskirja kehotti katsomaan 1500-luvulta olevaa kirkkoa. Täytyy sanoa, että eipä se minun mielestäni kovin erikoinen ollut, mutta tulipahan sekin nähtyä. Navacerradassa oli kuitenkin jotain aivan erinomaista, nimittäin lounas! Mutu-tuntumalla valittu, kolmen ruokalajin menú del dían tarjonnut ravintola teki erittäin hyvän vaikutuksen. Sitä jotenkin olettaa, että ruoka voi olla hyvää, mutta ei ehkä aivan erinomaista, kun kolmesta ruokalajista maksaa reilut kymmenen euroa, joten tässä ravintolassa (nimeltään El Rumba) tarjotut todella korkealaatuiset annokset kyllä aiheuttivat onnellisuutta. Erikoisinta oli oma pääruokani, jonka valitsin tietämättä, mitä se oikeastaan oli, ja kotona reissun jälkeen googlattuani sain tietää, että olin tullut syöneeksi porsaan poskea. On muuten erittäin mureaa!
Lounaan jälkeen tyytyväisinä lähdimme nousemaan ylöspäin, korkeimmillaan käytiin reilussa 1800 metrissä. Vähän kieltämättä hirvitti, kun aika ajoin tien vieressä näkyi ristejä. No, pakottipahan ainakin ajamaan varovaisesti. Reitin varrella oli upeita maisemia ja lisäksi vanha luostari, Real Monasterio de Santa María de El Paular, jonka yhteyteen on rakennettu hotelli. Totesimme, että kyseisessä hotellissa varmaan tulisi ainakin rauhoituttua. Matka jatkui Rascafrían kylän ja järven kautta Mirafloresiin ja sieltä pikkuhiljaa takaisin Madridiin. Oli upeaa päästä näkemään vähän muutakin kuin kaupungin hulinaa pitkästä aikaa. Ja maisemat olivat kyllä mahtavia!
Reitti kulki ensimmäisenä Manzanares del Real -nimiseen kylään, jossa hämmästyttivät uskomattoman paljon Lego-esitteestä reväistyn näköinen ikivanha linna ja haikarat, joita lenteli ja pesi joka puolella. Muutenkin reittimme varrella oli enemmän haikaroita kuin olen eläissäni nähnyt, mutta ensimmäisessä kylässä ne yllättivät kaikkein eniten. Kylän kupeessa on ihanan sininen järvi, ja uimahalut olisivat olleet suuret, mutta ikävä kyllä järven rannassa oli tilaa vain kalastajille ja lehmille.
Seuraavana stoppina oli Navacerrada, jossa matkaopaskirja kehotti katsomaan 1500-luvulta olevaa kirkkoa. Täytyy sanoa, että eipä se minun mielestäni kovin erikoinen ollut, mutta tulipahan sekin nähtyä. Navacerradassa oli kuitenkin jotain aivan erinomaista, nimittäin lounas! Mutu-tuntumalla valittu, kolmen ruokalajin menú del dían tarjonnut ravintola teki erittäin hyvän vaikutuksen. Sitä jotenkin olettaa, että ruoka voi olla hyvää, mutta ei ehkä aivan erinomaista, kun kolmesta ruokalajista maksaa reilut kymmenen euroa, joten tässä ravintolassa (nimeltään El Rumba) tarjotut todella korkealaatuiset annokset kyllä aiheuttivat onnellisuutta. Erikoisinta oli oma pääruokani, jonka valitsin tietämättä, mitä se oikeastaan oli, ja kotona reissun jälkeen googlattuani sain tietää, että olin tullut syöneeksi porsaan poskea. On muuten erittäin mureaa!
Lounaan jälkeen tyytyväisinä lähdimme nousemaan ylöspäin, korkeimmillaan käytiin reilussa 1800 metrissä. Vähän kieltämättä hirvitti, kun aika ajoin tien vieressä näkyi ristejä. No, pakottipahan ainakin ajamaan varovaisesti. Reitin varrella oli upeita maisemia ja lisäksi vanha luostari, Real Monasterio de Santa María de El Paular, jonka yhteyteen on rakennettu hotelli. Totesimme, että kyseisessä hotellissa varmaan tulisi ainakin rauhoituttua. Matka jatkui Rascafrían kylän ja järven kautta Mirafloresiin ja sieltä pikkuhiljaa takaisin Madridiin. Oli upeaa päästä näkemään vähän muutakin kuin kaupungin hulinaa pitkästä aikaa. Ja maisemat olivat kyllä mahtavia!
Barcelona
Nyt on se onnellinen tilanne, että viimeinenkin tentti on takana ja viimeinen vajaa viikko Madridissa sujuu lomaillen. Matleena oli vierailemassa viimeisimmät kolme päivää, ja aika meni kyllä taas hurjan nopeasti. Ja hurjasti on jo aikaa kulunut Barcelonanreissustakin, joka siis tapahtui 18.-19.5.
Käytettävissä oleva aika Barcelonassa oli kortilla, joten olimme tehokkaita turisteja. Kun saavuimme Gironan kentälle aamuvarhain, otimme bussin Barcelonan keskustaan ja veimme kamat hostelliin. Sitten alkoikin raivokas keskustan kartoittaminen kävellen. Las Ramblas-katu, jota hehkutetaan jokaisessa matkaoppaassa oli kyllä pettymys: eihän se nyt ollut sen kummempi kuin turisteilla täytetty katu. Kaupunkikuvaa piristivät mukavasti Gaudin omaleimaisesti suunnittelemat talot, ja Gaudin taidonnäyte on myös puisto Park Güell, jossa kävimme syömässä piknik-lounaan ja ihastelemassa ja ihmettelemässsä Barcelonan suuren arkkitehdin aikaansaannoksia,
Park Güellin jälkeen kiertelimme kaupunkia ja söimme illallista jossain ihan perusavintolassa: ruoka ei ollut pahaa, mutta eipä kyllä erityisen hyvääkään. Seuraavana aamuna aikaisen herätyksen jälkeen suuntasimme katselemaan La Sagrada Familia -kirkkoa, joka siis myös on Gaudin tekosia, mutta jäänyt pahan kerran kesken, ja rakennusmiehiä ja -telineitä näkyi joka puolella. Vaikka turistien loputon virta kirkon työmaalla varmasti hidastaa työtä paljon, on se kuitenkin tehokkain tapa kerätä rahaa kirkon kunnostamista varten. Ja kun rakentamisen aloittamisesta on kauan, tuppaa käymään niin, että vanhimmat osat pitää peruskorjata ennen kuin uusia osia saadaan edes rakennettua. Saa nähdä, tuleeko kirkko valmiiksi seuraavan 20 vuoden aikana, aika suuruudenhullultahan tämä kirkko vaikuttaa.
Sagrada Familiasta lähdimme kohti Cosmocaixan tiedekeskusta, jossa oli pakko käydä ihan sen takia, että se on jokunen vuosi sitten valittu Euroopan parhaaksi museoksi. Tiedekeskuksesta löytyy muun muassa ihkaoikea sademetsä! Vaikka paikka olikin suunniteltu vähän nuoremmille, kyllä meillä siellä vierähti aikaa oikein mukavasti, eli ei mikään ihan turha tiedekeskus! Pääsymaksukin oli hurjat 2 euroa!
Ennen lentoa Madridiin kävimme vielä ihastelemassa rantaa, Barcelonetaa, joka näytti kyllä ihan houkuttelevalta, mutta ajanpuutteen vuoksi lähempi tutustuminen jäi väliin ja päädyimme nautiskelemaan kebabannokset rantakadun ravintolassa.
(Kuvat on kaikki Jannelta)
Käytettävissä oleva aika Barcelonassa oli kortilla, joten olimme tehokkaita turisteja. Kun saavuimme Gironan kentälle aamuvarhain, otimme bussin Barcelonan keskustaan ja veimme kamat hostelliin. Sitten alkoikin raivokas keskustan kartoittaminen kävellen. Las Ramblas-katu, jota hehkutetaan jokaisessa matkaoppaassa oli kyllä pettymys: eihän se nyt ollut sen kummempi kuin turisteilla täytetty katu. Kaupunkikuvaa piristivät mukavasti Gaudin omaleimaisesti suunnittelemat talot, ja Gaudin taidonnäyte on myös puisto Park Güell, jossa kävimme syömässä piknik-lounaan ja ihastelemassa ja ihmettelemässsä Barcelonan suuren arkkitehdin aikaansaannoksia,
Gaudin arkkitehtuuria keskustassa.
Kuvia Park Güellista
Park Güellin jälkeen kiertelimme kaupunkia ja söimme illallista jossain ihan perusavintolassa: ruoka ei ollut pahaa, mutta eipä kyllä erityisen hyvääkään. Seuraavana aamuna aikaisen herätyksen jälkeen suuntasimme katselemaan La Sagrada Familia -kirkkoa, joka siis myös on Gaudin tekosia, mutta jäänyt pahan kerran kesken, ja rakennusmiehiä ja -telineitä näkyi joka puolella. Vaikka turistien loputon virta kirkon työmaalla varmasti hidastaa työtä paljon, on se kuitenkin tehokkain tapa kerätä rahaa kirkon kunnostamista varten. Ja kun rakentamisen aloittamisesta on kauan, tuppaa käymään niin, että vanhimmat osat pitää peruskorjata ennen kuin uusia osia saadaan edes rakennettua. Saa nähdä, tuleeko kirkko valmiiksi seuraavan 20 vuoden aikana, aika suuruudenhullultahan tämä kirkko vaikuttaa.
Ei se ihan perinteinen kirkko...
Tornin portaita alastullessa vähän hirvitti...
Rakennustelineet taustalla.
Kuumana päivänä oli tuskaa kiivetä korkealla sijaitsevaan tiedekeskukseen, mutta oli se vaivan arvoista.
Siellä sai myös leikkiä!
Ennen lentoa Madridiin kävimme vielä ihastelemassa rantaa, Barcelonetaa, joka näytti kyllä ihan houkuttelevalta, mutta ajanpuutteen vuoksi lähempi tutustuminen jäi väliin ja päädyimme nautiskelemaan kebabannokset rantakadun ravintolassa.
Ihmisiä rannalla, kuuma!
Ihania taloja rannan tuntumassa
Pidempäänkin Barcelonassa olisi voinut viettää, oli se vaan tunnelmallinen ja mukava kaupunki, mutta toisaalta jo näin alle kahdessa päivässäkin ehti jo saada ihan hyvän käsityksen, mistä oikein on kyse. Suosittelen lämpimästi vierailua Barcelonaan!(Kuvat on kaikki Jannelta)
tiistai 1. kesäkuuta 2010
El Rastro
No niin, neljä viidestä tentistä on tehty (ja suurin osa varmaan meni läpikin). Nyt luen ensi lauantaiseen viimeiseen tenttiin, mutta kaipaan vähän piristystä ja etäisyyttä tenttimateriaaliin, joten ajattelin nyt vihdoin kirjoittaa ainakin yhden postauksen, ettei tämä blogi aivan täysin kuivahda kasaan ennen aikojaan. Sen aika tulee sitten piakkoin kotiinpaluun jälkeen. Kotiinpaluun pitäisi kaiken mennessä putkeen tapahtua 11.6., joten kovin pitkä ei tämän blogin tulevaisuus ole.
Rastron kirpputorimarkkinoista onkin ollut jo useamman kerran puhetta, mutta vähemmän kuvia tai selitystä siitä, mikä ihme tämä tapahtuma oikein on. Jokaisena sunnuntaina siis järjestetään La Latinan kaupunginosasta. Markkinoiden nimi, el rastro, tarkoittaa "vanaa" ja kuulemma juontaa juurensa siitä, että aikanaan paikalla oli teurastamo ja nakurinverstas, ja ruhojen kuljettaminen teurastamon ja nahkurinverstaan välillä on sitten aikaansaanut verisiä vanoja maassa. Nimen historia siis ei ole sieltä kauneimmasta päästä.
Nykyään Rastrossa ei myydä eläimiä elävinä eikä kuolleina, mutta valtavan ihmismassan seassa olevista kojuista ja maahan levitetyistä "myyntilakanoista" löytyy kyllä yhtä sun toista, uutta ja käytettyä, antiikkia, kenkiä, vaatteita, koruja, keittiövälineitä ja niin edelleen. Annetaanpa jälleen kerran kuvien puhua puolestaan.
Rastron kirpputorimarkkinoista onkin ollut jo useamman kerran puhetta, mutta vähemmän kuvia tai selitystä siitä, mikä ihme tämä tapahtuma oikein on. Jokaisena sunnuntaina siis järjestetään La Latinan kaupunginosasta. Markkinoiden nimi, el rastro, tarkoittaa "vanaa" ja kuulemma juontaa juurensa siitä, että aikanaan paikalla oli teurastamo ja nakurinverstas, ja ruhojen kuljettaminen teurastamon ja nahkurinverstaan välillä on sitten aikaansaanut verisiä vanoja maassa. Nimen historia siis ei ole sieltä kauneimmasta päästä.
Nykyään Rastrossa ei myydä eläimiä elävinä eikä kuolleina, mutta valtavan ihmismassan seassa olevista kojuista ja maahan levitetyistä "myyntilakanoista" löytyy kyllä yhtä sun toista, uutta ja käytettyä, antiikkia, kenkiä, vaatteita, koruja, keittiövälineitä ja niin edelleen. Annetaanpa jälleen kerran kuvien puhua puolestaan.
Kaipaisitko kenties täydennystä puutarhasi patsasvalikoimaan?
Tai kameratarvikkeita?
Haluatko nähdä, kun hopeinen katutaiteilija nauttii lounasta hopeisen rekvisiittalampaansa päältä?
Tai vain nautiskella ihanista ja kapeista kaduista?
Saisiko olla taidetta?
Tai radioita?
Avaimia?
Ja ehkä vielä muutama torvi...
Vaikka Rastro onkin jo monta kertaa tullut tutuksi, kyllä siellä vielä kerran pitää käydä ennen kotiinlähtöä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)