Pääsiäisloman reissu on nyt heitetty, eilen illalla myöhään palasin kotiin yli viikon kestäneeltä kierrokselta. Aamulla heräsin sitten kurkku kipeänä, eli jonkun pöpön olin saanut matkalta kerättyä mukaan. Onneksi kuitenkin kipeys iski sitten vasta loman jälkeen eikä esimerkiksi heti ensimmäisenä päivänä. Ja nytkin olo on iltaa kohti parantunut, kun olen viettänyt aikaa teekuppi kädessä sängyn pohjalla katsoen tietokoneelta tv-komedioita.
Mutta siihen reissuun sitten. Valokuvien kera on varmaankin mukavinta selostaa, mitä reissussa tapahtui.
Ensin mentiin Málagaan, joka oli ihan kiva paikka, mutta varsin nopeasti nähty. Ssapuminen Málagan lentokentälle unihiekkaa silmissä oli kyllä vähän järkyttävää, koska lentokentällä opastetekstit olivat ensimmäisenä saksaksi, sitten espanjaksi ja viimeisenä englanniksi! Piti miettiä muutamaan otteeseen, että mihin oikein oltiinkaan tultu. Yö nukuttiin hostellissa, ja aamulla paukattiin kaupunkia katsomaan. Vanha linnake korkealla kalliolla houkutteli, joten ei kun kiipeämään. Mäki oli pitkä ja raskas, mutta maisemat kyllä olivat sen arvoisia!
Tällainen linna siellä siis oli:
Ja näkymät kaupungille olivat aikas hyvät:
Kuten sanottu, Málaga alkoi kyllästyttää jo yhden kokonaisen päivän jälkeen, joten heti lauantaiaamuna suunta oli kohti Sevillaa, koko "Suuren viikon" keskipistettä. Oikeampi suomennos semana santalle olisi kai "hiljainen viikko", mutta tässä maassa siitä ei saa hiljaista edes käyttämällä korvatulppia. Parempi ehkä siis vaan sanoa
semana santa.
Sevillassa ensimmäinen ilta meni matkakumppanini Mintun synttäreitä juhliessa. Löysimme kivan ravintolan, joka näytti todella viihtyisältä ja oli ennen kaikkea kohtuullisen halpa. Sisälle mentyämme kävi ilmi, että samaisessa ravintolassa olivat syöneet ainakin Madonna, Tom Cruise ja Cameron Diaz. Julkkiksia siis! Ravintolasta matka jatkui jonkun kaverin kaverin kaverin suosittelemaan paikkaan, jossa voi nähdä aitoa flamencoa. Siitä en saanut yhtään kuvaa, kun paikka oli niin täynnä ihmisiä, mutta kokemus oli ainakin autenttinen. Paikka (jonka nimeä en tiedä, en edes tiedä, oliko sillä nimeä...) oli niin syrjässä, että aika harva turisti sinne oli eksynyt. Sen sijaan pöydissä istui kaikenikäistä kansaa teineistä vaareihin ja vaikka musiikkia ei kuulunut, oli volyymi silti todella kova. Espanjalaisia nääs.
Sunnuntaiaamuna herättyämme kirkonkelloihin, jotka soivat taukoamatta tunteja, puolestaan yritimme etsiä aurinkorasvaa ja vettä suljetusta kaupungista. Kaikki ihmiset, jotka tulivat vastaan, kantoivat palmunoksia ja olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, kirkkoon menossa. Turha reissu aurinkorasvan suhteen, vettä sentään löytyi. Iltaa kohti ihmisvilinä alkoi tiivistyä, ja kun kahdeksalta piti tavata tuttuja tietyn patsaan luona, huomasimme, että kyseiselle patsaalle, tai oikestaan yhtään mihinkään ei ollut mahdollista päästä. Katedraalin ympäristö oli pakattu niin täyteen ihmisiä, että välillä liikkuminen yhtikäs mihinkään suuntaan ei tullut kysymykseenkään. Tapaamispaikka sitten vaihtui, ja päädyimme syömään paikkaan, jossa oli houkuttelevasti häränpäitä seinillä. Espanjalaisten into härkätaistelua kohtaan on jotenkin ällöttävää, eihän koko lajissa ole yhtään mitään järkeä! Ruoan jälkeen kävimme vielä supertyylikkään hotellin kattobaarissa katsomassa maisemia, drinkit olivat niin kalliita, että niiden ostamista ei edes ajateltu. Onneksi baarimikko ei potkinut meitä pois, vaan antoi rauhassa ihailla katedraalia, joka näkyi kattoterassilta todella hienosti.
Espanjan semana santaan kuuluu olennaisena osana suuret kulkueet, joissa kannetaan erilaisia patsasvaunuja tai lavoja, jotka esittävät eri tapahtumia pääsiäisen tiimoilta, Jeesusta, Mariaa ja niin edelleen. Hieman hämäräksi nämä kulkueet kyllä jäivät, mutta yritin nyt jälkikäteen tutkailla netistä, että mistä ihmeestä oikein on kyse, ketä nämä huppupäät ovat? Nämä kannettavat "patsaslavat" ovat nimeltään ilmeisesti
paso tai
trono. Ne voivat painaa jopa viisi tonnia kappaleelta ja niitä kantavat miehet olkapäillään. Ihmisjoukoun keskeltä sai vähän huonosti kuvia, mutta tässä yksi paso.
Ja kulkueet muodostuvat tällaisista valko- tai sinipukuisista hiippalakkikavereista, pelottavia mun mielestä. Olin aivan järkyttynyt, sillä tuo asuhan on sama kuin Ku Klux Klanilla, joten selkäpiitä kyllä karmi, kun ensimmäisten tällaisten näki rumpujen säestämänä vaeltavan pitkin kaupunkia. Mutta siis nämä kaapuihin pukeutuneet ihmiset edustavat erilaisia uskonnollisia veljeskuntia, ja heistä käytetään nimitystä
nazarenos.
Kun Sevillasta selvittiin, päädyimme bussilla Fuengirolaan, eli pikku-Suomeen. Sieltä satuimme erittäin hyvällä tuurilla saamaan huoneen uima-altaallisesta perhehotellista hintaan 25 euroa/yö/huone. Siispä kaksi yötä kahden hengen huoneessa (jonne olisi mahtunut viisi nukkumaan ja viisikymmentä oleskelemaan) maksoi minulle yhteesä 25 euroa! Alla kuva uima-altaasta ja ikkunanäkymästä. Tuo linna on Fuengirolan kuuluisa Sohail, mutta tuntui, että linnoja on nähty nyt niin paljon, että kukkulalle kiipeäminen ei enää kiinnostanutkaan.
Ai niin ja voi sitä onnen ja riemun määrää, kun Fuengirolasta löytyi kauppa, jossa myytiin suomalaista karkkia, ruisleipää, korvapuusteja ja jopa mämmiä!
Fuengirolasta käsin teimme brittieläkeläisten kera päiväretken Gibraltarille. Ja voi niitä maisemia, ja voi niitä apinoita! Alla sitten kuvia molemmista! Ja kuviahan saa klikkaamalla isommaksi, jos joku jää epäselväksi näin pienenä.
Eka mentiin kaapeliradalla ylös...
Onneksi apinoista sentään varoitettiin! Myös kuljettaja varoitti, ja käski laittamaan sateenvarjon reppuun ulkotaskun sijasta, ettei se jäisi muistoksi apinoille.
Yllä vasemmalla apina puussa ja oikealla pikkuapinoiden apinatappelu.
Ja sitten kiljuva pikkuapina ja oikealla kaksi isoa apinaa.
Kirputusta.
Ja tässä vielä tuon kaapeliradan lähtöpaikka, eli tuonne ylös me puksuttettiin ja sieltä tultiin myös turvallisesti alas.
