Hei vaan taas!
Vähän hiljaiseloa on ollut, kun ei mitään koulua kummempaa ole tullut tehtyä. Sääennustukset ovat menneet noin 80 prosenttisesti metsään. Siksipä varauduin rankkasadepäivään aurinkolaseilla ja kangaskengillä, ja sitä seuraavaan aurinkoiseen päivään vedenpitävillä kengillä ja sateenvarjolla. Tänään olikin sitten puoliksi aurinkoista ja puoliksi sateista, maustettuna uskomattoman kovalla tuulella. Poninhäntä viuhui tuulessa kuin rikkinäinen tuuliviiri ja pienestä tihkusta johtuen se myös sattui yllättävän paljon läiskähtäessään tuulen voimasta naamalle.
Huoh… lauantaille on luvassa jopa 18 astetta lämmintä, mutta toki sade kuuluu asiaan silloinkin. Ei kuitenkaan hätää, toiminnan täyteinen viikonloppu on sääherran oikkuilusta huolimatta tulossa. Huominen aamu starttaa suomalaisella aamupalalla: Elovenaa, Ruispaloja ja Juhlamokkaa tiedossa! Illalla jännitetäänkin sitten suomen edesottamuksia jääkiekkokaukalossa. Lauantaina puolestaan olisi tarkoitus vierailla Las Rozasin outlet-kylässä, jossa eri merkkien poistomyymälöitä on vierivieressä ja -mikä parasta - paljon!
Täytyy vielä tähän loppuun todeta, että on aika ajan tasalla nämä meidän kansankynttilät täällä. Espanjanopettaja tänään korjasi yhden erehtyneen sanomalla, että Venäjähän on siis nykyään Neuvostoliitto. No niin…
Kiitos ja näkemiin!
torstai 25. helmikuuta 2010
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Arte y naturaleza (taide ja luonto)
Perjantaina kävimme tutustumassa korkeakulttuuriin Reina Sofian taidemuseossa. No, mitäs sitä selittelemään, kuvat puhukoot puolestaan.
Keltaista:
Hedelmäistä:
Ööö...ruskeahkoa:
Picasson heppa:
Picasson Guernicaa ei tietenkään saanut valokuvata, joten valokuvasin luonnoksen siitä:
Melkeipä parasta antia olivat maisemat, joita pääsi ihailemaan museon ulkotasanteelta:
Sitten siirryimme käväisemään Retiron puistossa, kaunistahan siellä oli, vaikkakin ilta alkoi viiletä jo siihen tahtiin, että pidempi kävely sai jäädä väliin.
Kiva päivä, ja aurinkoinen kaikista ennustuksista huolimatta. Eilinenkin oli aurinkoinen ja olo tuntui paremmalta, joten lähdin käymään jopa kuntosalilla, tosin en kyllä tehnyt siellä juuri mitään vähän heikohkon olon jälkeen. Salin jälkeen päätimme käydä katsomassa maisemia paikallisesta Näsinneulasta, eli Faro de Moncloasta. Kun vihdoin pääsimme näkötornille, huomasimme, että se oli remontissa. Ja siis kiinni. Ilmeisesti oli ollut jo pidemmän aikaa ja on vielä ainakin seuraavan vuoden. Maisemat jäivät siis tällä kertaa näkemättä.
Ikävä kyllä rankka päivä nosti ilmeisesti kuumeen, ja eilinen ilta menikin sitten hyvin heikon olon kourissa. Nenäliinoja menee järkyttävää tahtia. No, onneksi on vielä tämä ja huominen päivä aikaa parantua, ennen kuin palaan taas koulun penkille.
Keltaista:
Hedelmäistä:
Ööö...ruskeahkoa:
Picasson heppa:
Picasson Guernicaa ei tietenkään saanut valokuvata, joten valokuvasin luonnoksen siitä:
Melkeipä parasta antia olivat maisemat, joita pääsi ihailemaan museon ulkotasanteelta:
Sitten siirryimme käväisemään Retiron puistossa, kaunistahan siellä oli, vaikkakin ilta alkoi viiletä jo siihen tahtiin, että pidempi kävely sai jäädä väliin.
Kiva päivä, ja aurinkoinen kaikista ennustuksista huolimatta. Eilinenkin oli aurinkoinen ja olo tuntui paremmalta, joten lähdin käymään jopa kuntosalilla, tosin en kyllä tehnyt siellä juuri mitään vähän heikohkon olon jälkeen. Salin jälkeen päätimme käydä katsomassa maisemia paikallisesta Näsinneulasta, eli Faro de Moncloasta. Kun vihdoin pääsimme näkötornille, huomasimme, että se oli remontissa. Ja siis kiinni. Ilmeisesti oli ollut jo pidemmän aikaa ja on vielä ainakin seuraavan vuoden. Maisemat jäivät siis tällä kertaa näkemättä.
Ikävä kyllä rankka päivä nosti ilmeisesti kuumeen, ja eilinen ilta menikin sitten hyvin heikon olon kourissa. Nenäliinoja menee järkyttävää tahtia. No, onneksi on vielä tämä ja huominen päivä aikaa parantua, ennen kuin palaan taas koulun penkille.
perjantai 19. helmikuuta 2010
El piso (asunto)
Melkein unohtuni koko asunnon esittely. Katsotaanpas nyt, minkälaisessa paikassa täällä vielä nelisen kuukautta aion viihtyä. Nyt siis asumista takana tässä kämpässä on noin kolme viikkoa takana.
Käytävä. Ulko-ovi on hyvin mielenkiintoinen, vaikka siitä nyt ei kuvaa olekaan. Se on nimittäin sisäpuolelta pehmustettu ja verhottu vihreällä nahkalla. Kyseinen kaunotar jää siis tässä kuvassa katsojan "selän taakse". Kuva on varsin kaunistelematon, sillä kapea käytävä todellakin on lähes aina täynnä pyykkitelineitä, sillä kolme naista pesee kiitettävän paljon pyykkiä, ja kylmässä ja kosteassa ilmastossa pyykin kuivuminen kestää helposti kolme päivää. Käytävästä aukeavat oikealla molempien kämppisten pikkuruiset huoneet.
Suoraan käytävän päässä sijaitsee kylpyhuone, joka on varsin pieni, mutta johon olen tyytyväinen nyt, kun sain sen jynssättyä putipuhtaaksi. Kuvan suihkuverho on nyt se homeeton versio.
Kylppärin vieressä on keittiö, joka on sekin pieni. Niin pieni, että uunipeltiä ei oikein mahdu ottamaan uunista pois. Tuohan se vähän lisähaastetta kokkailuun, mutta hyvin sen kanssa on selvitty. Keittiötä kuurasin tänään hampaat irveessä puhtaaksi hankaussienten ja hammasharjan avulla. Vieläkään ei tullut tarpeeksi puhdasta, joten urakka jatkunee putkien puhdistuksen ja kaappien jynssäämisen merkeissä vielä ensi viikolla.
Keittiön vieressä on yhdistetty olohuone ja ruokailuhuone. Kun kävin katsomasa asuntoa, säikähdin, että tämä olisi minun huoneeni. Ei siinä mitään, kiva olkkari, mutta ei siitä sentään makuuhuoneeksi olisi. Olohuoneen varusteluun kuuluu "sohva", kaksi nojatuolia(naisten ja miesten malli), sekä ruokapöytä.
Lisäksi olohuoneessa sijaitsee viihdekeskus, jonka yleisintä antia on Simpsonit dubattuna espanjaksi.
Olohuoneen kautta käydään minun makuuhuoneeseeni, joka on asunnon makuuhuoneista suurin. Takaseinää hallitsevat valtavat puiset kaapit. Kuvan ottamisen jälkeen seinälle on ilmestynyt sekä kosteusläikkää peittävää maalia sekä kaksi julistetta. Ihan kiva huone, vaikkakin ikkuna antaa talojen väliseen kuiluun, eli eroa yöllä ja päivällä, tai aurinkoisella ja sateisella päivällä ei juuri ole.
Tällaisessa paikassa tätä blogia siis kirjoitellaan! Huomenna voisin yrittää laittaa hieman kuvia tämänpäiväisestä retkestämme Reina (kuningatar) Sofian taidemuseoon ja Retiro-puistoon.
Käytävä. Ulko-ovi on hyvin mielenkiintoinen, vaikka siitä nyt ei kuvaa olekaan. Se on nimittäin sisäpuolelta pehmustettu ja verhottu vihreällä nahkalla. Kyseinen kaunotar jää siis tässä kuvassa katsojan "selän taakse". Kuva on varsin kaunistelematon, sillä kapea käytävä todellakin on lähes aina täynnä pyykkitelineitä, sillä kolme naista pesee kiitettävän paljon pyykkiä, ja kylmässä ja kosteassa ilmastossa pyykin kuivuminen kestää helposti kolme päivää. Käytävästä aukeavat oikealla molempien kämppisten pikkuruiset huoneet.
Suoraan käytävän päässä sijaitsee kylpyhuone, joka on varsin pieni, mutta johon olen tyytyväinen nyt, kun sain sen jynssättyä putipuhtaaksi. Kuvan suihkuverho on nyt se homeeton versio.
Kylppärin vieressä on keittiö, joka on sekin pieni. Niin pieni, että uunipeltiä ei oikein mahdu ottamaan uunista pois. Tuohan se vähän lisähaastetta kokkailuun, mutta hyvin sen kanssa on selvitty. Keittiötä kuurasin tänään hampaat irveessä puhtaaksi hankaussienten ja hammasharjan avulla. Vieläkään ei tullut tarpeeksi puhdasta, joten urakka jatkunee putkien puhdistuksen ja kaappien jynssäämisen merkeissä vielä ensi viikolla.
Keittiön vieressä on yhdistetty olohuone ja ruokailuhuone. Kun kävin katsomasa asuntoa, säikähdin, että tämä olisi minun huoneeni. Ei siinä mitään, kiva olkkari, mutta ei siitä sentään makuuhuoneeksi olisi. Olohuoneen varusteluun kuuluu "sohva", kaksi nojatuolia(naisten ja miesten malli), sekä ruokapöytä.
Lisäksi olohuoneessa sijaitsee viihdekeskus, jonka yleisintä antia on Simpsonit dubattuna espanjaksi.
Olohuoneen kautta käydään minun makuuhuoneeseeni, joka on asunnon makuuhuoneista suurin. Takaseinää hallitsevat valtavat puiset kaapit. Kuvan ottamisen jälkeen seinälle on ilmestynyt sekä kosteusläikkää peittävää maalia sekä kaksi julistetta. Ihan kiva huone, vaikkakin ikkuna antaa talojen väliseen kuiluun, eli eroa yöllä ja päivällä, tai aurinkoisella ja sateisella päivällä ei juuri ole.
Tällaisessa paikassa tätä blogia siis kirjoitellaan! Huomenna voisin yrittää laittaa hieman kuvia tämänpäiväisestä retkestämme Reina (kuningatar) Sofian taidemuseoon ja Retiro-puistoon.
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
La salciha de Francfort (nakki)
Kuinka paljon iloa voikaan ihmisen päivään tuoda lautasellinen keitettyjä perunoita ja nakkikastiketta? No, vastaus on, että äärimmäisen paljon.
Jo alkoi kipeä olokin väistyä, kun sai maistaa kotoisaa ruokaa! Luulin, että täällä tulisi syötyä vain kaikkea espanjalaista, mutta ilmeisesti koti-ikävä laittaa kokkaamaan kotimaista perusruokaa. Ehkä ensi viikolla teen mämmiä :)
Jo alkoi kipeä olokin väistyä, kun sai maistaa kotoisaa ruokaa! Luulin, että täällä tulisi syötyä vain kaikkea espanjalaista, mutta ilmeisesti koti-ikävä laittaa kokkaamaan kotimaista perusruokaa. Ehkä ensi viikolla teen mämmiä :)
maanantai 15. helmikuuta 2010
El invierno (talvi)
Kyllä se takatalvi seurasi ihan tänne Espanjaan saakka! Kolmen asteen lämpötilassa lumi- ja vesisateessa kävely toi aika tehokkaasti mieleen Suomen syksyn... Viime- ja toissaviikon jopa kuudentoista asteen aurinkoisen päivät antoivat jo kovasti toivoa kesästä, mutta nyt näyttäisi ensi viikollekin olevan korkeimmillaan 8 astetta, ja sataa sataa ropisee...
No, kyllä kai se tästä vielä paisteeksi muuttuu ja parin kuukauden päästä varmaan tuskastelen, että olisi nyt edes välillä vähän viileämpi :)
No, kyllä kai se tästä vielä paisteeksi muuttuu ja parin kuukauden päästä varmaan tuskastelen, että olisi nyt edes välillä vähän viileämpi :)
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Día de los enamorados (ystävänpäivä)
Hyvää ystävänpäivää! Ja laskiaista myös! Tuo espanjankielinen vastine on kyllä kirjaimellisesti rakastuneiden päivä, ja se kyllä näkyi täällä kaikkialla. Joka paikka oli pullollaan superrakastuneen näköisiä pariskuntia.
Täällä ystävänpäivä alkoi jännittävästi, kun ovipuhelin soi, ja kämppis meni vastaamaan. No, siellä oli joku mies, joka kyseli Tiinaa. Meinasin jo alkaa sättiä kämppistä, että hölmö, kun päästi sisään jonkun hullun! Mutta sitten aikani ovisilmästä tutkailtuani huomasin, että miehellähän oli mukanaan kukkapuska! Avasin sitten oven, ja tajusin, että kyllähän nämä kukkalähetykset ilmeisesti kansainvälisestikin toimivat. Ihanan ihana kimppu ruusuja kököttää nyt pöydän kulmalla! Kiitos, Janne!
Ystävänpäivän lisäksi on siis myös laskiainen, ja laskiaispullan leivontaanhan sitä oli ryhdyttävä. Oli vain hieman ongelmallista löytää kaikkia tarvikkeita. Hiivaa sain etsiä kissojen ja koirien kanssa, ja tuloksena oli jonkinlainen kuivahiivan sukulainen. Jauhoja ei suinkaan myydä jokaisessa kaupassa, vaan vain parhaiten varustelluissa. Kardemummaa en löytänyt laisinkaan. Maitoa, munia, voita ja sokeria sentään löytyi kaupasta ilman suurempia hampaiden kiristeltyjä. Pullia siis syntyi, mutta kaasu-uunin ansiosta pullissa on nyt kaksi pohjaa. Ensimmäinen on pohja on se oikea pohja, ja toinen pohja syntyi, kun jouduin kääntämään pullat ympäri kesken paiston. Mausta ei ole vielä tietoa, mutta testiryhmämme iskee pullien kimppuun piakkoin, heti Prado-museossa vierailun jälkeen!
----
No, se Prado sitten jäi väliin. Osa syystä näkyy tässä kuvassa:
Oli nimittäin joku muukin päättänyt mennä käymään Madridin suosituimmassa taidemuseossa, kun sisäänpääsy on sunnuntaisin kaikille ilmainen. Kolmen korttelin mittainen jono oli meille liikaa, koska totesimme, että alle 25-vuotialle EU-opiskelijoille se on ilmainen aina, joten jätimme jonottamisen muiden tehtäväksi ja siirryimme suoraan kohtaan kaksi, laskiaispullat.
Vähän likilaskuisiltahan ne näyttävät, mutta oikein maistuvia olivat! Allekirjoittanutkin söi nälkäänsä kolme ja puoli laskiaispullaa, kermavaahdolla ja vadelmahillolla tietenkin.
Illan lopettajaisiksi kävimme vielä katsomassa Up in the air -elokuvan. Ihan kiva leffa, mutta älkää kuitenkaan sekoittako sitä Disney-Pixarin UP! -elokuvaan, joka on aivan loistava!
P.S. Kotimatkalla saapui tekstiviesti kännykkään Helsinki-Vantaan lentoasemalta: Janne on nyt sitten matkalla kohti Tšeljabinskin maisemia! Turvallista matkaa sinne päin!
Täällä ystävänpäivä alkoi jännittävästi, kun ovipuhelin soi, ja kämppis meni vastaamaan. No, siellä oli joku mies, joka kyseli Tiinaa. Meinasin jo alkaa sättiä kämppistä, että hölmö, kun päästi sisään jonkun hullun! Mutta sitten aikani ovisilmästä tutkailtuani huomasin, että miehellähän oli mukanaan kukkapuska! Avasin sitten oven, ja tajusin, että kyllähän nämä kukkalähetykset ilmeisesti kansainvälisestikin toimivat. Ihanan ihana kimppu ruusuja kököttää nyt pöydän kulmalla! Kiitos, Janne!
Ystävänpäivän lisäksi on siis myös laskiainen, ja laskiaispullan leivontaanhan sitä oli ryhdyttävä. Oli vain hieman ongelmallista löytää kaikkia tarvikkeita. Hiivaa sain etsiä kissojen ja koirien kanssa, ja tuloksena oli jonkinlainen kuivahiivan sukulainen. Jauhoja ei suinkaan myydä jokaisessa kaupassa, vaan vain parhaiten varustelluissa. Kardemummaa en löytänyt laisinkaan. Maitoa, munia, voita ja sokeria sentään löytyi kaupasta ilman suurempia hampaiden kiristeltyjä. Pullia siis syntyi, mutta kaasu-uunin ansiosta pullissa on nyt kaksi pohjaa. Ensimmäinen on pohja on se oikea pohja, ja toinen pohja syntyi, kun jouduin kääntämään pullat ympäri kesken paiston. Mausta ei ole vielä tietoa, mutta testiryhmämme iskee pullien kimppuun piakkoin, heti Prado-museossa vierailun jälkeen!
----
No, se Prado sitten jäi väliin. Osa syystä näkyy tässä kuvassa:
Oli nimittäin joku muukin päättänyt mennä käymään Madridin suosituimmassa taidemuseossa, kun sisäänpääsy on sunnuntaisin kaikille ilmainen. Kolmen korttelin mittainen jono oli meille liikaa, koska totesimme, että alle 25-vuotialle EU-opiskelijoille se on ilmainen aina, joten jätimme jonottamisen muiden tehtäväksi ja siirryimme suoraan kohtaan kaksi, laskiaispullat.
Vähän likilaskuisiltahan ne näyttävät, mutta oikein maistuvia olivat! Allekirjoittanutkin söi nälkäänsä kolme ja puoli laskiaispullaa, kermavaahdolla ja vadelmahillolla tietenkin.
Illan lopettajaisiksi kävimme vielä katsomassa Up in the air -elokuvan. Ihan kiva leffa, mutta älkää kuitenkaan sekoittako sitä Disney-Pixarin UP! -elokuvaan, joka on aivan loistava!
P.S. Kotimatkalla saapui tekstiviesti kännykkään Helsinki-Vantaan lentoasemalta: Janne on nyt sitten matkalla kohti Tšeljabinskin maisemia! Turvallista matkaa sinne päin!
lauantai 13. helmikuuta 2010
Reino animal (eläinkunta)
Valokuvat Kapitalista eli Madridin suurimmasta yökerhosta jäivät onnistumatta johtuen sekä mun kuvaajantaidoista että kameran heikkolaatuisuudesta. Tässä nyt kuitenkin yhdenlainen yritelmä yökerhon ylimmästä kerroksesta. Tai ilmeisesti vielä seitsemättä kerrostakin ylempänä on joitain VIP-tiloja, mutta sinne ei sentään meillä tavallisilla pulliaisilla ollut asiaa.
Ilta oli kyllä hauska, ja vaikka jono näyttikin ulospäin järkyttävän pitkältä, pääsimme sisään kuitenkin jo noin vartissa. Rahapussiakaan reissu ei rasittanut liiemmin, sillä sisäänpääsy irtosi kymmenellä eurolla sisältäen 2 juomaa. Ja täällä ne juomat eivät sitten olekaan mitään mehukestikamaa, vaan laskeskelin, että Gin&Tonicissani oli giniä 1 dl Suomen tavallisen 4 cl:n sijaan. Siispä tuo kaksi juomaa onkin meikäläiselle aivan maksimisuoritus näissä olosuhteissa. Hauska juttu oli se, että klubin isoimmalla tanssilattialla puhalsi vähän väliä kylmä "myrskytuuli", joka viilensi mukavasti ihmismassan keskellä olijaa.
Kotiseudun turvallisuuskin tuli todettua, kun takseja ei poislähtiessäni näkynyt mailla eikä halmeilla, vaan päätin sitten kävellä sen kilometrin kotiovelle saakka. Matkalla vastaan tuli muutama eläkeläinen, eikä ketään muuta. Tiedä sitten, mistä ne eläkeläiset olivat tulossa puoli viideltä aamulla. Ehkä jossain lähettyvillä oli toisenlaiselle yleisölle tarkoitettu menomesta...
Eilinen sitten menikin nopeasti, kun laitoimme Mintun kanssa ruokaa täällä meillä. Lounas venähti kolmen ruokalajin mittaiseksi ja noin kolmituntiseksi. Jostain syystä strategisen johtamisen case-työ jäi suunnitteluasteelle, kun päätimmekin vielä lähteä katsomaan El Corte Inglésin "hullut päivät". Metrossa koimme yllätyksen, kun vastapäätä istunut mies nousi ylös, ja sanoi: "Sinä puhut suomen kieli erinomaisesti". Mies oli kuubalainen ja asunut Suomessa joitakin vuosia. Jälkeen päin mietin, että mitäs kaikkea sitä tulikaan höpöteltyä, kun kuvitteli, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä. Shoppailureissu meni sitten vähän puihin kuitenkin, kun sain päänsäryttömän migreenin. Eli silmissä vilisti sahalaitoja, enkä loppuillasta enää nähnyt toista puolta päästäni peilistä. Oli siis ihan viisasta mennä ajoissa unten maille.
Tänään oli vuorossa tehopäivä, kun aloitimme päivän spinningillä. Tunnin piti alkaa kahdeltatoista, joten ajattelimme mennä ajoissa, että saisimme varmasti paikat suositulta lauantaitunnilta. Nooh, tunti sitten alkoikin 12.35, mutta ei se täällä ilmeisesti ihan niin tarkkaa ole :) Pikkuhiljaa tähän alkaa jo itsekin tottua, ja ehkä jo pian osaan itsekin mennä tunneilla sopivasti vartin tai puoli tuntia myöhässä!
Spinningin jälkeen lähdimme katselemaan nähtävyyksiä. Ihan huomaamatta päivän teemaksi muodostuikin luonto ja eläimet. Tässä todisteita:
Ensimmäiseksi löysimme tiemme kuninkaallisen palatsin "takapihalla" sijaitsevaan puutarhaan. Näkymät olivat aika hienot!
Hetken aikaa maisemia ihailtuamme tajusimme, että paikka vilisee eläviä sambapäähineitä! Tällaisia nimittäin:
Yksi kukko oli kiivennyt puuhun paistattelemaan päivää:
Selvittyämme riikinkukkojen aiheuttamasta ilosta päätimme siirtyä Atochan asemalle tutkailemaan siellä viihtyviä trooppisia kasveja.
Ja yllätys yllätys, löysimme sieltäkin eläimiä. Nimittäin lammessa uiskenteli pieniä ja vähän isompiakin kilpikonnia, seuranaan muutama pulu. Pulut eivät siis uineet kuitenkaan...
Päivän kruunasi lasagneannos aseman ravintolassa nautittuna. Ja nyt selvittyäni vauhdikkaan päivän aiheuttamasta väsymyksestä aion mennä vielä käymään tässä lähellä asuvan vaihtokaverin luona. Sitten kuitenkin pian ja visusti nukkumaan, sillä olo on tuntunut vähän siltä, että flunssa saattaisi olla tulossa.
Hasta pronto!
Ilta oli kyllä hauska, ja vaikka jono näyttikin ulospäin järkyttävän pitkältä, pääsimme sisään kuitenkin jo noin vartissa. Rahapussiakaan reissu ei rasittanut liiemmin, sillä sisäänpääsy irtosi kymmenellä eurolla sisältäen 2 juomaa. Ja täällä ne juomat eivät sitten olekaan mitään mehukestikamaa, vaan laskeskelin, että Gin&Tonicissani oli giniä 1 dl Suomen tavallisen 4 cl:n sijaan. Siispä tuo kaksi juomaa onkin meikäläiselle aivan maksimisuoritus näissä olosuhteissa. Hauska juttu oli se, että klubin isoimmalla tanssilattialla puhalsi vähän väliä kylmä "myrskytuuli", joka viilensi mukavasti ihmismassan keskellä olijaa.
Kotiseudun turvallisuuskin tuli todettua, kun takseja ei poislähtiessäni näkynyt mailla eikä halmeilla, vaan päätin sitten kävellä sen kilometrin kotiovelle saakka. Matkalla vastaan tuli muutama eläkeläinen, eikä ketään muuta. Tiedä sitten, mistä ne eläkeläiset olivat tulossa puoli viideltä aamulla. Ehkä jossain lähettyvillä oli toisenlaiselle yleisölle tarkoitettu menomesta...
Eilinen sitten menikin nopeasti, kun laitoimme Mintun kanssa ruokaa täällä meillä. Lounas venähti kolmen ruokalajin mittaiseksi ja noin kolmituntiseksi. Jostain syystä strategisen johtamisen case-työ jäi suunnitteluasteelle, kun päätimmekin vielä lähteä katsomaan El Corte Inglésin "hullut päivät". Metrossa koimme yllätyksen, kun vastapäätä istunut mies nousi ylös, ja sanoi: "Sinä puhut suomen kieli erinomaisesti". Mies oli kuubalainen ja asunut Suomessa joitakin vuosia. Jälkeen päin mietin, että mitäs kaikkea sitä tulikaan höpöteltyä, kun kuvitteli, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä. Shoppailureissu meni sitten vähän puihin kuitenkin, kun sain päänsäryttömän migreenin. Eli silmissä vilisti sahalaitoja, enkä loppuillasta enää nähnyt toista puolta päästäni peilistä. Oli siis ihan viisasta mennä ajoissa unten maille.
Tänään oli vuorossa tehopäivä, kun aloitimme päivän spinningillä. Tunnin piti alkaa kahdeltatoista, joten ajattelimme mennä ajoissa, että saisimme varmasti paikat suositulta lauantaitunnilta. Nooh, tunti sitten alkoikin 12.35, mutta ei se täällä ilmeisesti ihan niin tarkkaa ole :) Pikkuhiljaa tähän alkaa jo itsekin tottua, ja ehkä jo pian osaan itsekin mennä tunneilla sopivasti vartin tai puoli tuntia myöhässä!
Spinningin jälkeen lähdimme katselemaan nähtävyyksiä. Ihan huomaamatta päivän teemaksi muodostuikin luonto ja eläimet. Tässä todisteita:
Ensimmäiseksi löysimme tiemme kuninkaallisen palatsin "takapihalla" sijaitsevaan puutarhaan. Näkymät olivat aika hienot!
Hetken aikaa maisemia ihailtuamme tajusimme, että paikka vilisee eläviä sambapäähineitä! Tällaisia nimittäin:
Yksi kukko oli kiivennyt puuhun paistattelemaan päivää:
Selvittyämme riikinkukkojen aiheuttamasta ilosta päätimme siirtyä Atochan asemalle tutkailemaan siellä viihtyviä trooppisia kasveja.
Ja yllätys yllätys, löysimme sieltäkin eläimiä. Nimittäin lammessa uiskenteli pieniä ja vähän isompiakin kilpikonnia, seuranaan muutama pulu. Pulut eivät siis uineet kuitenkaan...
Päivän kruunasi lasagneannos aseman ravintolassa nautittuna. Ja nyt selvittyäni vauhdikkaan päivän aiheuttamasta väsymyksestä aion mennä vielä käymään tässä lähellä asuvan vaihtokaverin luona. Sitten kuitenkin pian ja visusti nukkumaan, sillä olo on tuntunut vähän siltä, että flunssa saattaisi olla tulossa.
Hasta pronto!
perjantai 12. helmikuuta 2010
Hora de comer (ruoka-aika)
Tuli vähän nuolaistua ennen kuin tipahtaa. Kyllähän tämä netti nyt toimii, mutta ei suinkaan langattomasti, kuten sen pitäisi. Sen sijaan kökötän olohuoneen ”sohvalla” verkkojohdon päässä. Ei tässä muuten vikaa ole, mutta saattaa olla, että kämppiksiä alkaa ärsyttää mun ainainen tietokoneella kököttely olkkarissa television edessä…
Mutta saavat nyt luvan tottua. Toinen asia, johon kämppiksillä ei ilmeisesti riittänyt myötätuntoa tottua, oli se, että haluan pitää lämmitystä päällä täällä jääkylmässä asunnossa. Laitoin lämmityksen päälle aina aamuisin, ja jos joku jäi nukkumaan, jätin sen päälle. Päivän aikana joku aina kävi sen sammuttamassa. Illalla laitoin lämmityksen takaisin päälle, ja aamulla kun heräsin, se oli aina poissa päältä ja patteri oli jääkylmä. Vihdoin tuossa muutama päivä sitten ensin toinen ja sitten toinen kämppiksistä tuli sanomaan, että heistä on ”vähän outoa”, että käytän lämmitystä niin paljon. Niin, että ihan nelisen tuntia päivässä. Vau. Itse mieluummin maksaisin muutaman euron kuukaudessa enemmän siitä, että sisällä ei ole jatkuvasti jäätävän kylmä ja että rakennus itsessään pysyy kunnossa kylmänkosteassa säässä. Ei ihme, että seinään oli ilmestynyt ihan selkeä kosteusvaurio.
Niin, ja miten se kosteusvaurio sitten korjattiin? No, maalari tuli ja maalasi seinästä juuri sen läikän kokoisen alueen. Poissa silmistä, poissa mielestä. Toivottavasti astma ei ehdi tulla vielä viidessä kuukaudessa… Tai itse asiassa aikaahan täällä on enää aika lailla tasan 4 kuukautta jäljellä. Kolme viikkoa on mennyt aivan uskomattoman nopeasti!
Pienen päivitystauon aikanakin on jotain pientä tapahtunut, vaikka elämä yrittääkin kovasti mahtua uomiinsa ja rutinoitua. Silti ihmeelliset tavat ja jatkuva haahuilu koululla, kun luento ei olekaan siellä missä pitää, varmistavat, ettei liikaa pääse rutinoitumaan.
Keskiviikkona käytiin shoppailemassa valtavassa La Gavian ostoskeskuksessa. Halpaa oli, kun alennusmyynnit vetelevät aivan viimeisiään. Noin neljän tunnin shoppailun jälkeen alkoi olla nälkä, joten menimme syömään T.G.I Friday’siin. Mutta voi niitä aukioloaikoja… Kello oli ehkä 16:45 kun astuimme ravintolan ovesta sisään. Ensimmäisenä tarjoilija varoitti meitä, että menú del día (päivän menu, halvin tapa syödä hyvin) ei ole enää saatavissa. Kun sitten otimme ruokalistat käsiimme, tarjoilija tuli kertomaan, että keittiö on auki enää noin viisi minuuttia. Kun saimme syötyä, ravintola meni kiinni.
Ei siinä mitään, jos nämä ihmeelliset keskellä päivää sulkemiset olisivat jotenkin säännöllisiä, mutta jokaisella paikalla tuntuu olevan omat aikansa pitää pieni (kolmen-neljän tunnin) lepohetki. Jossain pienessä kahvilassa oli ilmoitus ovella, että paikka on auki ”joka päivä aamukahdeksasta alkaen”. Kun sitten astuimme sisään klo 11.30, emme voineet enää tilata sämpylöitä, koska kahvila oli menossa kiinni. Siestapa tietenkin.
Koulun ravintola on ihan oma lukunsa. Menú del día (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, leipä ja juoma) maksaa 5,15 €. Ravintola on valtavan suuri, valtavan meluisa (HSE:n Rafla ei pääse lähellekään tätä melutasoa) ja valtavan sotkuinen. Opiskelijoille on mikroaaltouunit, joissa voi lämmittää omia eväitä. Siispä pöydissä näkee mitä erilaisimpia eväitä ja virityksiä. Salin nurkassa on kyllä tarjotinkärry, johon teoriassa olisi tarkoitus viedä oma tarjottimensa ja roskansa ruokailun jälkeen, mutta käytännössä kuitenkin henkilökunta joutuu siivoamaan jokaisen pöydän. Ja se melutaso. Jo pieni ryhmä espanjalaisia saa aikaan aivan järkyttävän melusaasteen. Luentojen alussa meno muistuttaa salia, johon on päästetty vapaaksi kolmen keskikokoisen ala-asteen oppilaat. Kaikki haluavat tulla kuulluksi, joten äänenvoimakkuus nousee jatkuvasti ja kaikki puhuvat päällekkäin. Siis aivan kaikki. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi ymmärtämistä, kun yksi henkilö puhuu nopeasti espanjaa, mutta kun pitäisi kuunnella yhtä aikaa kahden ihmisen puhetta. Ja tämä ilmiö ei ole suinkaan mikään vain kaduilla ja toreilla tapahtuva juttu, vaan television keskusteluohjelmissa haastattelija ja haastateltava saattavat puhua minuutin ajan päällekkäin, ja usein aivan eri asioista.
Sellaisia huomioita tänään. Eilen illalla oli bileet Madridin suurimmassa yökerhossa, seitsemänkerroksisessa Kapitalissa. Katsotaan, onko kuvista tullut mitään. Jos, niin voisin latailla niitä seuraavan postaukseni mausteeksi.
Mutta saavat nyt luvan tottua. Toinen asia, johon kämppiksillä ei ilmeisesti riittänyt myötätuntoa tottua, oli se, että haluan pitää lämmitystä päällä täällä jääkylmässä asunnossa. Laitoin lämmityksen päälle aina aamuisin, ja jos joku jäi nukkumaan, jätin sen päälle. Päivän aikana joku aina kävi sen sammuttamassa. Illalla laitoin lämmityksen takaisin päälle, ja aamulla kun heräsin, se oli aina poissa päältä ja patteri oli jääkylmä. Vihdoin tuossa muutama päivä sitten ensin toinen ja sitten toinen kämppiksistä tuli sanomaan, että heistä on ”vähän outoa”, että käytän lämmitystä niin paljon. Niin, että ihan nelisen tuntia päivässä. Vau. Itse mieluummin maksaisin muutaman euron kuukaudessa enemmän siitä, että sisällä ei ole jatkuvasti jäätävän kylmä ja että rakennus itsessään pysyy kunnossa kylmänkosteassa säässä. Ei ihme, että seinään oli ilmestynyt ihan selkeä kosteusvaurio.
Niin, ja miten se kosteusvaurio sitten korjattiin? No, maalari tuli ja maalasi seinästä juuri sen läikän kokoisen alueen. Poissa silmistä, poissa mielestä. Toivottavasti astma ei ehdi tulla vielä viidessä kuukaudessa… Tai itse asiassa aikaahan täällä on enää aika lailla tasan 4 kuukautta jäljellä. Kolme viikkoa on mennyt aivan uskomattoman nopeasti!
Pienen päivitystauon aikanakin on jotain pientä tapahtunut, vaikka elämä yrittääkin kovasti mahtua uomiinsa ja rutinoitua. Silti ihmeelliset tavat ja jatkuva haahuilu koululla, kun luento ei olekaan siellä missä pitää, varmistavat, ettei liikaa pääse rutinoitumaan.
Keskiviikkona käytiin shoppailemassa valtavassa La Gavian ostoskeskuksessa. Halpaa oli, kun alennusmyynnit vetelevät aivan viimeisiään. Noin neljän tunnin shoppailun jälkeen alkoi olla nälkä, joten menimme syömään T.G.I Friday’siin. Mutta voi niitä aukioloaikoja… Kello oli ehkä 16:45 kun astuimme ravintolan ovesta sisään. Ensimmäisenä tarjoilija varoitti meitä, että menú del día (päivän menu, halvin tapa syödä hyvin) ei ole enää saatavissa. Kun sitten otimme ruokalistat käsiimme, tarjoilija tuli kertomaan, että keittiö on auki enää noin viisi minuuttia. Kun saimme syötyä, ravintola meni kiinni.
Ei siinä mitään, jos nämä ihmeelliset keskellä päivää sulkemiset olisivat jotenkin säännöllisiä, mutta jokaisella paikalla tuntuu olevan omat aikansa pitää pieni (kolmen-neljän tunnin) lepohetki. Jossain pienessä kahvilassa oli ilmoitus ovella, että paikka on auki ”joka päivä aamukahdeksasta alkaen”. Kun sitten astuimme sisään klo 11.30, emme voineet enää tilata sämpylöitä, koska kahvila oli menossa kiinni. Siestapa tietenkin.
Koulun ravintola on ihan oma lukunsa. Menú del día (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, leipä ja juoma) maksaa 5,15 €. Ravintola on valtavan suuri, valtavan meluisa (HSE:n Rafla ei pääse lähellekään tätä melutasoa) ja valtavan sotkuinen. Opiskelijoille on mikroaaltouunit, joissa voi lämmittää omia eväitä. Siispä pöydissä näkee mitä erilaisimpia eväitä ja virityksiä. Salin nurkassa on kyllä tarjotinkärry, johon teoriassa olisi tarkoitus viedä oma tarjottimensa ja roskansa ruokailun jälkeen, mutta käytännössä kuitenkin henkilökunta joutuu siivoamaan jokaisen pöydän. Ja se melutaso. Jo pieni ryhmä espanjalaisia saa aikaan aivan järkyttävän melusaasteen. Luentojen alussa meno muistuttaa salia, johon on päästetty vapaaksi kolmen keskikokoisen ala-asteen oppilaat. Kaikki haluavat tulla kuulluksi, joten äänenvoimakkuus nousee jatkuvasti ja kaikki puhuvat päällekkäin. Siis aivan kaikki. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi ymmärtämistä, kun yksi henkilö puhuu nopeasti espanjaa, mutta kun pitäisi kuunnella yhtä aikaa kahden ihmisen puhetta. Ja tämä ilmiö ei ole suinkaan mikään vain kaduilla ja toreilla tapahtuva juttu, vaan television keskusteluohjelmissa haastattelija ja haastateltava saattavat puhua minuutin ajan päällekkäin, ja usein aivan eri asioista.
Sellaisia huomioita tänään. Eilen illalla oli bileet Madridin suurimmassa yökerhossa, seitsemänkerroksisessa Kapitalissa. Katsotaan, onko kuvista tullut mitään. Jos, niin voisin latailla niitä seuraavan postaukseni mausteeksi.
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Toledo
Niin, sen netin piti alkaa toimia perjantaina… vaan ei toiminut. Lauantaina puhelinyhtiön kaveri kävi vaihtamassa reitittimen uuteen, toimivaan versioon. Ja samalla kun vaihtui reititin, vaihtui myös netin salasana. Täällä ei liiemmin harjoiteta asioiden printtaamista, joten asentaja sitten kirjoitti meille ylös tämän uuden salasanan paperille. Sellaisilla kirjaimilla, joista ei saanut selvää. Noin sadannen yrityksen jälkeen saimme sitten tulkittua salasanan oikein, ja nyt se netti sitten toimii. Ja erinomaisesti toimiikin!
Eilen vierailtiin Toledon kaupungissa. Toledo oli Espanjan pääkaupunki ennen Madridia. Tosin Madrikin on tehnyt pääkaupungin virkaa jo noin tuhat vuotta, joten ihan uutuuttaan hohtavasta kaupungista ei ollut kyse. Asiantuntevat oppaat vetivät kierroksen opaskirjasta lukien, mutta kieli- ja kuuloseikoista johtuen opastuksesta ei juuri selvää saanut. Tässä siis hieman kuvasatoa Toledon reissulta, faktoja ja tarinoita kuvien takaa en osaa oikeastaan kertoa.
Tämä oli muistaakseni Auringon portti. Islamilaisten jäljiltä.
Ja kujat oli aika kapeita (ja sokkeloisia). Täydellisiä vihollisen eksyttämiseen :)
Katedraalissa oli korkea torni. Se oli kyllä muutenkin valtava ja aika pramea.
Vähän yleiskuvaa kaupungista.
Talojen katot näyttivät siltä, että niiden päällä olisi mukava tehdä kävelylenkki.
Ja vielä yleiskuva loppuun
Nyt kun netti toimii, niin odotettavissa on mahdollisesti vähän useammin päivityksiä. Toisaalta, kun elämä täällä vähän tasapaksuuntuu, niin ei välttämättä ole yhtä paljon kirjoitettavaa. Katsotaan nyt, miten käy!
-tiina
Eilen vierailtiin Toledon kaupungissa. Toledo oli Espanjan pääkaupunki ennen Madridia. Tosin Madrikin on tehnyt pääkaupungin virkaa jo noin tuhat vuotta, joten ihan uutuuttaan hohtavasta kaupungista ei ollut kyse. Asiantuntevat oppaat vetivät kierroksen opaskirjasta lukien, mutta kieli- ja kuuloseikoista johtuen opastuksesta ei juuri selvää saanut. Tässä siis hieman kuvasatoa Toledon reissulta, faktoja ja tarinoita kuvien takaa en osaa oikeastaan kertoa.
Tämä oli muistaakseni Auringon portti. Islamilaisten jäljiltä.
Ja kujat oli aika kapeita (ja sokkeloisia). Täydellisiä vihollisen eksyttämiseen :)
Katedraalissa oli korkea torni. Se oli kyllä muutenkin valtava ja aika pramea.
Vähän yleiskuvaa kaupungista.
Talojen katot näyttivät siltä, että niiden päällä olisi mukava tehdä kävelylenkki.
Ja vielä yleiskuva loppuun
Nyt kun netti toimii, niin odotettavissa on mahdollisesti vähän useammin päivityksiä. Toisaalta, kun elämä täällä vähän tasapaksuuntuu, niin ei välttämättä ole yhtä paljon kirjoitettavaa. Katsotaan nyt, miten käy!
-tiina
torstai 4. helmikuuta 2010
Wi-Fi!
Huomenna tulee netti kotiin, ja sitten ei tarvitse enää istua jääkylmässä locutoriossa koneella. Jos kaikki toimii suunnitelmien mukaan, niin kuviakin alkaa tulla lisääntyvässä tahdissa!
tiistai 2. helmikuuta 2010
La limpieza (siivous)
2.2.2010
Kotityölistassa minun kontolleni on tälle viikolle siunaantunut keittiön siivous ja roskahuolto. Ja tarkoitukseni oli laittaa vähän rempalleen päässyt keittiö huippukuntoon, mutta eipäs se onnistunutkaan ihan siihen varaamassani puolessa tunnissa, vaan päätin, että jos viikonloppuna jää aikaa, niin pukeudun huonoimpiin vaatteisiini, ja jynssään kaikkialta irti rasvan, lian ja pölyn, joista on tullut ikävän näköistä harmaanvihreää tahnaa, jota on putkien päällä ja ikkunanpielissä.
Eihän minun tänne siivoamaan pitänyt tulla, vaan asumaan muutamaksi kuukaudeksi, mutta kyllä täytyy sanoa, että espanjalaisten siisteyskäsite eroaa kotisuomalaisesta siinä määrin, että jotain tälle asunnolle on pakko tehdä! Onneksi sentään uuden suihkuverhon ansiosta suihkussa käynti onnistuu nyt ilman suurempia ällötysreaktioita.
Sellainenkin ylellisyystarvike kuin pölynimuri on täällä lähes tuntematon. El Corte Inglésissä myydään pieniä imureita yksityiskohtaisten käyttöohjeiden kanssa, mutta missään tavallisten tallaajien paikassa en ole niitä nähnyt.
Siis, vaikka Madrid voittaakin Helsingin mennen tullen metroverkostossa, joukkoliikenteen merkinnöissä ja viinin hinnassa, on madrileñoilla paljon opittavaa supisuomalaisesta perussiisteydestä!
-tiina
Kotityölistassa minun kontolleni on tälle viikolle siunaantunut keittiön siivous ja roskahuolto. Ja tarkoitukseni oli laittaa vähän rempalleen päässyt keittiö huippukuntoon, mutta eipäs se onnistunutkaan ihan siihen varaamassani puolessa tunnissa, vaan päätin, että jos viikonloppuna jää aikaa, niin pukeudun huonoimpiin vaatteisiini, ja jynssään kaikkialta irti rasvan, lian ja pölyn, joista on tullut ikävän näköistä harmaanvihreää tahnaa, jota on putkien päällä ja ikkunanpielissä.
Eihän minun tänne siivoamaan pitänyt tulla, vaan asumaan muutamaksi kuukaudeksi, mutta kyllä täytyy sanoa, että espanjalaisten siisteyskäsite eroaa kotisuomalaisesta siinä määrin, että jotain tälle asunnolle on pakko tehdä! Onneksi sentään uuden suihkuverhon ansiosta suihkussa käynti onnistuu nyt ilman suurempia ällötysreaktioita.
Sellainenkin ylellisyystarvike kuin pölynimuri on täällä lähes tuntematon. El Corte Inglésissä myydään pieniä imureita yksityiskohtaisten käyttöohjeiden kanssa, mutta missään tavallisten tallaajien paikassa en ole niitä nähnyt.
Siis, vaikka Madrid voittaakin Helsingin mennen tullen metroverkostossa, joukkoliikenteen merkinnöissä ja viinin hinnassa, on madrileñoilla paljon opittavaa supisuomalaisesta perussiisteydestä!
-tiina
La calefacción (lämmitys)
1.2.2010.
Olipas kylmä yö! Nukuin huovan, peiton ja päiväpeiton alla, ja se oli ihan hyvä yhdistelmä, mutta nenänpää oli kovin, kovin jäässä. Tämä lämmitys täällä on aivan henkimaailman asioita, mutta yritän nyt tutustua siihen tarkemmin jatkossa. Keittiössä on niin sanottu lämmityslaite, josta napsautetaan kaasu päälle ja sen pitäisi lämmittää jotain. En kyllä tiedä mitä, ei ainakaan pattereita. Patterit sen sijaan ovatkin vielä jännempiä yksilöitä. Eilen illalla väänsin huoneeni patterin oletettavasti päälle, ja se lämpenikin suorastaan kuumaksi ja pöhisi onnellisesti vielä, kun menin nukkumaan. Aamulla se kuitenkin oli aivan kylmä, enkä ole muutaman tunnin aikana saanut puhallettua siihen eloa. Voiko siis olla, että patterit ovat lämpimät vain ehkä päivällä ja illalla, ja sammuvat yöksi? Mene ja tiedä. Toivomus olisi, että ensi yöksi saisin lämmitettyä huonetta vähän enemmän. Mutta paikalliset kai sen tietävät: matka vie ostoksille ja ostoslistalla on kuumavesipullo ja kunnon flanellipyjama. Harkitsin kyllä viime yönä myös pipoa ja hanskoja, mutta katsotaan niitä vielä myöhemmin uudestaan.
Eilisestä varkausepisodista jo toipunut kaveri ehdotti uusintamatkaa Ikeaan jo tänään, ja niinpä sitä lähdettiin koulun (1,5 tuntia lastenluentoa) jälkeen reissulle kohti Ruotsin ylpeyttä, joita muuten on tässä maassa jopa 11 kappaletta. Kaverilla oli oikeat tietolähteet, ja päädyimme ensin brittiläisen halpavaateketjun Primarkin valtavaan myymälään, josta mukaan lähti flanellinen sammakkopyjama (6 €) ja ihanan pehmeä ja hurjan lämmin (!) aamutakki (7€). Ja jotain pientä muutakin toki… Kuitenkin selvisin ostoksilta alle 20 eurolla, mikä on ihan hyvä saavutus viiden tuotteen ostoksista.
Ikeasta puolestaan ostin vain ostoslistan mukaisia asioita: toisen tyyny-peitto -setin (3,50 €), joka lämmittänee ensi yönä mukavasti ja niille lakanat (4,50 €). Lisäksi kämpän varustukseen kuului oksettava WC-harja ja homepilkkuinen suihkuverho, joten tein päivän hyvän työn hankkimalla vielä uudet kappaleet näitä tuotteita. Kunhan saan tämän kämpän nyt täysin edustuskuntoon (mikäli se on mahdollista), niin otan sitten kuvia ja laitan tänne kaiken kansan ihasteltavaksi.
Lämmitysasiatkin muuten selvisivät. Se keittiön kaasupömpeli on kuin onkin yhteydessä patteriini. Jompikumpi kämppiksistä (ilmeisesti se hullu, joka tuulettaa huonettaan koko päivän näillä säillä) oli käynyt kääntämässä kaasun säästöliekille, jolloin patterit eivät lämpene. Nyt siis tiedän, mistä vivusta vääntää kun kylmä yllättää. Toisaalta jo pyjama ja aamutakki tekevät olemisesta jo melko miellyttävää, joten uusia kaasulaskuennätyksiä tuskin tarvitsee tehdä. Katsotaan, kuinka yö sujuu patteri päällä, pyjaman, viltin, kahden peiton ja päiväpeiton kera!
-tiina
P.S. Peittojen määrää täytynee vähän vielä optimoida. Täytyy myöntää, että peittokasa oli illalla sen verran suuri, ettei nukkujaa erottanut sen alta. Mutta silti en olisi uskonut, että herään siihen, että on liian kuuma! No, ensi yönä sitten kokeillaan taas uutta yhdistelmää peittoja ja vaatteita.
Olipas kylmä yö! Nukuin huovan, peiton ja päiväpeiton alla, ja se oli ihan hyvä yhdistelmä, mutta nenänpää oli kovin, kovin jäässä. Tämä lämmitys täällä on aivan henkimaailman asioita, mutta yritän nyt tutustua siihen tarkemmin jatkossa. Keittiössä on niin sanottu lämmityslaite, josta napsautetaan kaasu päälle ja sen pitäisi lämmittää jotain. En kyllä tiedä mitä, ei ainakaan pattereita. Patterit sen sijaan ovatkin vielä jännempiä yksilöitä. Eilen illalla väänsin huoneeni patterin oletettavasti päälle, ja se lämpenikin suorastaan kuumaksi ja pöhisi onnellisesti vielä, kun menin nukkumaan. Aamulla se kuitenkin oli aivan kylmä, enkä ole muutaman tunnin aikana saanut puhallettua siihen eloa. Voiko siis olla, että patterit ovat lämpimät vain ehkä päivällä ja illalla, ja sammuvat yöksi? Mene ja tiedä. Toivomus olisi, että ensi yöksi saisin lämmitettyä huonetta vähän enemmän. Mutta paikalliset kai sen tietävät: matka vie ostoksille ja ostoslistalla on kuumavesipullo ja kunnon flanellipyjama. Harkitsin kyllä viime yönä myös pipoa ja hanskoja, mutta katsotaan niitä vielä myöhemmin uudestaan.
Eilisestä varkausepisodista jo toipunut kaveri ehdotti uusintamatkaa Ikeaan jo tänään, ja niinpä sitä lähdettiin koulun (1,5 tuntia lastenluentoa) jälkeen reissulle kohti Ruotsin ylpeyttä, joita muuten on tässä maassa jopa 11 kappaletta. Kaverilla oli oikeat tietolähteet, ja päädyimme ensin brittiläisen halpavaateketjun Primarkin valtavaan myymälään, josta mukaan lähti flanellinen sammakkopyjama (6 €) ja ihanan pehmeä ja hurjan lämmin (!) aamutakki (7€). Ja jotain pientä muutakin toki… Kuitenkin selvisin ostoksilta alle 20 eurolla, mikä on ihan hyvä saavutus viiden tuotteen ostoksista.
Ikeasta puolestaan ostin vain ostoslistan mukaisia asioita: toisen tyyny-peitto -setin (3,50 €), joka lämmittänee ensi yönä mukavasti ja niille lakanat (4,50 €). Lisäksi kämpän varustukseen kuului oksettava WC-harja ja homepilkkuinen suihkuverho, joten tein päivän hyvän työn hankkimalla vielä uudet kappaleet näitä tuotteita. Kunhan saan tämän kämpän nyt täysin edustuskuntoon (mikäli se on mahdollista), niin otan sitten kuvia ja laitan tänne kaiken kansan ihasteltavaksi.
Lämmitysasiatkin muuten selvisivät. Se keittiön kaasupömpeli on kuin onkin yhteydessä patteriini. Jompikumpi kämppiksistä (ilmeisesti se hullu, joka tuulettaa huonettaan koko päivän näillä säillä) oli käynyt kääntämässä kaasun säästöliekille, jolloin patterit eivät lämpene. Nyt siis tiedän, mistä vivusta vääntää kun kylmä yllättää. Toisaalta jo pyjama ja aamutakki tekevät olemisesta jo melko miellyttävää, joten uusia kaasulaskuennätyksiä tuskin tarvitsee tehdä. Katsotaan, kuinka yö sujuu patteri päällä, pyjaman, viltin, kahden peiton ja päiväpeiton kera!
-tiina
P.S. Peittojen määrää täytynee vähän vielä optimoida. Täytyy myöntää, että peittokasa oli illalla sen verran suuri, ettei nukkujaa erottanut sen alta. Mutta silti en olisi uskonut, että herään siihen, että on liian kuuma! No, ensi yönä sitten kokeillaan taas uutta yhdistelmää peittoja ja vaatteita.
El robo (varkaus)
31.1.2010
Tänään olen ollut seuraavissa paikoissa: hostelli, kahvila, metro, poliisiasema, kahvila, El Corte Inglés, hostelli, taksi, asunto.
Mikä ei kuulu joukkoon? No ehkä se poliisiasema. Mutta miten sinne sitten päädyttiin. Aloitetaan alusta. Heräsin aamulla hostellistani, ja lähdin puoli kahdentoista maissa aamiaiselle kahvilaan. Kahdeltatoista oli sovittu tapaaminen kaverin kanssa, ja tarkoitus oli mennä El Rastron kirpputorimarkkinoille. No, sitten tuli mutkia matkaan. Kun jäimme pois metrosta, oli kamala ruuhka. Mun vieressä ruuhkassa käveli mies, joka jotenkin pälyili ihmeellisesti ympärilleen. Yhtäkkiä se kääntyi ja lähti takaisin päin, vastavirtaan. Ja samalla siinä mennessään hämäsi kaveriani sen verran, että rikostoveri sai napattua kaverin laukusta lompakon. No, siinä sitten jäi kirpputori väliin. Hämääjämies saatiin kiinni ja otettiin puhutteluun poliisin kera, mutta eihän sillä miehellä mitään lompakkoa ollut vaan rikostoverilla.
Ensimmäisenä soiteltiin Suomeen ja kuoletettiin luottokortit. Sitten marssittiin lähimmälle poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta. Se vasta olikin prosessi. Meillä kun ei tuo espanjankieli ihan vielä rikosilmoituksen tekoon riitä ja poliisiasemalta ei löytynyt yhtäkään poliisia, joka puhuisi englantia. Siinä sitten väännettiin ja kirjoitettiin paperille ja minä näytin omia vastaavanlaisia korttejani malliksi, että poliisi osasi kirjoittaa rikosilmoitukseen yksityiskohtia ylös. Noin puolen tunnin pähkäilyn ja ähkimisen jälkeen saatiin tulostimesta valmis rikosilmoitus. Poliisi sanoi lopuksi, että ei pidä murehtia, näitä sattuu Madridissa jatkuvasti ja vähän kaikille. Mieli alkoi jo vähän kirkastua ja vielä piristääkseni kaveriani vein hänet kahvilaan nauttimaan ”Chocolate con churros” eli eräänlaisia makeita keksejä/munkkeja, joita kastetaan paksuun suklaajuomaan. Kohonnut verensokeri ja istuskelu paransivat tunnelmaa jo todella paljon. Maksoin kaverille vielä metrolipun kotiin, kun kaikki rahat tosiaan menivät varastetun lompakon mukana. Ja itse jatkoin Solille tappamaan vähän aikaa, nimittäin muuton olin sopinut viideksi.
Aamupäivän varkaussekoilun aikana en ollut ehtinyt juuri jännittää omaa muuttoani, mutta kun jäin yksin kiertelemään El Corte Inglésiä, alkoi jännitys iskeä, koska kämpän näytöstä oli ehtinyt jo kulua niin kauan. Muistinkohan oikein, mitä asunnossa on? Minkälaiset ovat kämppikset? Pitääkö takuuvuokra maksaa heti? Entä jos sitä nettiä ei saadakaan toimimaan? Ja niin edelleen… Jännitys ja väsymys kulminoituivat jo sen verran, että haettuani tavarani (eli muuttokuormani) hostellilta, istuin taksissa kyyneleet silmissä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että taksikuski tietenkin huomasi kyyneleet ja alkoi kysellä, että mistä itku johtuu. Ja antoi nenäliinaa ja yritti piristää. No eihän siitä mitään tietenkään tullut, vaan kun pääsin asunnon ovesta laukkujeni kanssa sisään, kyyneleet virtasivat jo valtoimenaan. Oli siinä sitten kiva tavata kämppikset ensimmäistä kertaa naama punaisena ja meikit poskilla. Ja kun syy itkuun tosiaan oli vain, että väsyttää ja jännittää, niin tuntui olo vähän hölmöltä.
Jännitys oli kyllä aivan turhaa. Vaikkakin asunto on vähän nuhruinen, niin oikein mukavaa täällä on. Tein ruokaa keittiössä ensimmäistä kertaa viikkoon. Kämppikset vaikuttavat mukavilta, huone on hyvän kokoinen ja siisti, lämmitys toimii ja mikä parasta, netin pitäisi alkaa toimia jo ensi perjantaina. On todella mukavaa asua nyt jossakin, missä on enemmän tilaa kuin 6 neliötä, ja muitakin virikkeitä kuin telkkari!
Kello on nyt paikallista aikaa puoli yhdeksän, ja mietin, kehtaanko jo kohta mennä nukkumaan… Ehkä vielä käyn suihkussa ja katson jotain televisiosta, ennen kuin pujahdan uusiin ja puhtaisiin lakanoihin ja peittoihin.
-tiina
Tänään olen ollut seuraavissa paikoissa: hostelli, kahvila, metro, poliisiasema, kahvila, El Corte Inglés, hostelli, taksi, asunto.
Mikä ei kuulu joukkoon? No ehkä se poliisiasema. Mutta miten sinne sitten päädyttiin. Aloitetaan alusta. Heräsin aamulla hostellistani, ja lähdin puoli kahdentoista maissa aamiaiselle kahvilaan. Kahdeltatoista oli sovittu tapaaminen kaverin kanssa, ja tarkoitus oli mennä El Rastron kirpputorimarkkinoille. No, sitten tuli mutkia matkaan. Kun jäimme pois metrosta, oli kamala ruuhka. Mun vieressä ruuhkassa käveli mies, joka jotenkin pälyili ihmeellisesti ympärilleen. Yhtäkkiä se kääntyi ja lähti takaisin päin, vastavirtaan. Ja samalla siinä mennessään hämäsi kaveriani sen verran, että rikostoveri sai napattua kaverin laukusta lompakon. No, siinä sitten jäi kirpputori väliin. Hämääjämies saatiin kiinni ja otettiin puhutteluun poliisin kera, mutta eihän sillä miehellä mitään lompakkoa ollut vaan rikostoverilla.
Ensimmäisenä soiteltiin Suomeen ja kuoletettiin luottokortit. Sitten marssittiin lähimmälle poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta. Se vasta olikin prosessi. Meillä kun ei tuo espanjankieli ihan vielä rikosilmoituksen tekoon riitä ja poliisiasemalta ei löytynyt yhtäkään poliisia, joka puhuisi englantia. Siinä sitten väännettiin ja kirjoitettiin paperille ja minä näytin omia vastaavanlaisia korttejani malliksi, että poliisi osasi kirjoittaa rikosilmoitukseen yksityiskohtia ylös. Noin puolen tunnin pähkäilyn ja ähkimisen jälkeen saatiin tulostimesta valmis rikosilmoitus. Poliisi sanoi lopuksi, että ei pidä murehtia, näitä sattuu Madridissa jatkuvasti ja vähän kaikille. Mieli alkoi jo vähän kirkastua ja vielä piristääkseni kaveriani vein hänet kahvilaan nauttimaan ”Chocolate con churros” eli eräänlaisia makeita keksejä/munkkeja, joita kastetaan paksuun suklaajuomaan. Kohonnut verensokeri ja istuskelu paransivat tunnelmaa jo todella paljon. Maksoin kaverille vielä metrolipun kotiin, kun kaikki rahat tosiaan menivät varastetun lompakon mukana. Ja itse jatkoin Solille tappamaan vähän aikaa, nimittäin muuton olin sopinut viideksi.
Aamupäivän varkaussekoilun aikana en ollut ehtinyt juuri jännittää omaa muuttoani, mutta kun jäin yksin kiertelemään El Corte Inglésiä, alkoi jännitys iskeä, koska kämpän näytöstä oli ehtinyt jo kulua niin kauan. Muistinkohan oikein, mitä asunnossa on? Minkälaiset ovat kämppikset? Pitääkö takuuvuokra maksaa heti? Entä jos sitä nettiä ei saadakaan toimimaan? Ja niin edelleen… Jännitys ja väsymys kulminoituivat jo sen verran, että haettuani tavarani (eli muuttokuormani) hostellilta, istuin taksissa kyyneleet silmissä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että taksikuski tietenkin huomasi kyyneleet ja alkoi kysellä, että mistä itku johtuu. Ja antoi nenäliinaa ja yritti piristää. No eihän siitä mitään tietenkään tullut, vaan kun pääsin asunnon ovesta laukkujeni kanssa sisään, kyyneleet virtasivat jo valtoimenaan. Oli siinä sitten kiva tavata kämppikset ensimmäistä kertaa naama punaisena ja meikit poskilla. Ja kun syy itkuun tosiaan oli vain, että väsyttää ja jännittää, niin tuntui olo vähän hölmöltä.
Jännitys oli kyllä aivan turhaa. Vaikkakin asunto on vähän nuhruinen, niin oikein mukavaa täällä on. Tein ruokaa keittiössä ensimmäistä kertaa viikkoon. Kämppikset vaikuttavat mukavilta, huone on hyvän kokoinen ja siisti, lämmitys toimii ja mikä parasta, netin pitäisi alkaa toimia jo ensi perjantaina. On todella mukavaa asua nyt jossakin, missä on enemmän tilaa kuin 6 neliötä, ja muitakin virikkeitä kuin telkkari!
Kello on nyt paikallista aikaa puoli yhdeksän, ja mietin, kehtaanko jo kohta mennä nukkumaan… Ehkä vielä käyn suihkussa ja katson jotain televisiosta, ennen kuin pujahdan uusiin ja puhtaisiin lakanoihin ja peittoihin.
-tiina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)