Reitti kulki ensimmäisenä Manzanares del Real -nimiseen kylään, jossa hämmästyttivät uskomattoman paljon Lego-esitteestä reväistyn näköinen ikivanha linna ja haikarat, joita lenteli ja pesi joka puolella. Muutenkin reittimme varrella oli enemmän haikaroita kuin olen eläissäni nähnyt, mutta ensimmäisessä kylässä ne yllättivät kaikkein eniten. Kylän kupeessa on ihanan sininen järvi, ja uimahalut olisivat olleet suuret, mutta ikävä kyllä järven rannassa oli tilaa vain kalastajille ja lehmille.
Seuraavana stoppina oli Navacerrada, jossa matkaopaskirja kehotti katsomaan 1500-luvulta olevaa kirkkoa. Täytyy sanoa, että eipä se minun mielestäni kovin erikoinen ollut, mutta tulipahan sekin nähtyä. Navacerradassa oli kuitenkin jotain aivan erinomaista, nimittäin lounas! Mutu-tuntumalla valittu, kolmen ruokalajin menú del dían tarjonnut ravintola teki erittäin hyvän vaikutuksen. Sitä jotenkin olettaa, että ruoka voi olla hyvää, mutta ei ehkä aivan erinomaista, kun kolmesta ruokalajista maksaa reilut kymmenen euroa, joten tässä ravintolassa (nimeltään El Rumba) tarjotut todella korkealaatuiset annokset kyllä aiheuttivat onnellisuutta. Erikoisinta oli oma pääruokani, jonka valitsin tietämättä, mitä se oikeastaan oli, ja kotona reissun jälkeen googlattuani sain tietää, että olin tullut syöneeksi porsaan poskea. On muuten erittäin mureaa!
Lounaan jälkeen tyytyväisinä lähdimme nousemaan ylöspäin, korkeimmillaan käytiin reilussa 1800 metrissä. Vähän kieltämättä hirvitti, kun aika ajoin tien vieressä näkyi ristejä. No, pakottipahan ainakin ajamaan varovaisesti. Reitin varrella oli upeita maisemia ja lisäksi vanha luostari, Real Monasterio de Santa María de El Paular, jonka yhteyteen on rakennettu hotelli. Totesimme, että kyseisessä hotellissa varmaan tulisi ainakin rauhoituttua. Matka jatkui Rascafrían kylän ja järven kautta Mirafloresiin ja sieltä pikkuhiljaa takaisin Madridiin. Oli upeaa päästä näkemään vähän muutakin kuin kaupungin hulinaa pitkästä aikaa. Ja maisemat olivat kyllä mahtavia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti