Kermajäätelöä ja tuoreita mansikoita! Ja siis valkoinen jäätelö ei yritäkään olla vaniljajäätelöä, vaan se on kerman makuista :) Nam!
Nyt on jo lupa vähän herkutella, kun ollaan oltu salilla neljänä viimeisestä viidestä päivästä. Lihakset kyllä myöskin tuntuvat juuri siltä. Tai no, ne kohdat, joissa kuuluisi olla lihas.
Jälleen kerran joudun toteamaan, että mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Päivät menevät koulussa, salilla ja Täydellisiä naisia katsellen. Aina kun lähden ovesta ulos, harmittaa, että en ottanut kameraa, koska näinä muutamina aurinkoisina päivinä on ollut niin kaunista!
Ja kun ei kerran mitään kerrottavaa ole, niin koitan taas tuoda esiin muutamia huomioita, joita olen tästä kummallisesta maasta ja kansasta tehnyt tähän mennessä.
- vesi tekee hiuksista aivan ihmeelliset. Paikallisella vesijohtovedellä on aivan kummallinen vaikutus hiuksiin. Hiukset eivät ensinnäkään tunnu puhdistuvat kunnolla, ja pesun jälkeen ne ovat kuin yksi iso rasta. Sitä sitten selvitellään ihan urakalla. Lisäksi hiukset takkuuntuvat todella helposti, jos ne ovat hetkenkin auki.
- ihmiset laulavat kaikkialla täysin estoitta ja häpeilemättä. Metroissa, junissa, kaduilla, kaupoissa... Ensin säikähdin, kun kämppis alkoi avata ääntään aamupesun yhteydessä, mutta nyt olen jo tottunut siihenkin.
-lapsilla ei ole koulureppuja, vaan lentolaukun näköisiä, perässävedettäviä laukkuja. Näyttää jotenkin kummalliselta, kun lapset kulkevat mummokärryjen kanssa koulusta kotiin. Toki nämä lasten mallit on kuvioitu asiaankuuluvasti Bratzeilla ja Turtleseilla ja niin edelleen.
- koirat ovat madridilaisille todella iso juttu. Jos jonkinlaista karvakorvaa tulee vastaan kaupungilla kävellessä. Ja näitä koiria yhdistää kolme asiaa: ne eivät hauku koskaan, ne ovat aina irti ja ne ovat ihan selvästi perheen lellikkejä. Tuossa jokin aika sitten kävelin rauhassa, ja vastaan tuli nainen lastenrattaiden kanssa. Säikähdin, kun yhtäkkiä rattaista putosi lapsi! Ja tarkemmin katsottuani, eihän se ollutkaan lapsi, vaan nainen työnsi rattaissaan kolmea kiinanpalatsikoiraansa, jotka yhteistuumin päättivät lähteä jaloittelemaan...
- madridilaisten autot näyttävät todella kovia kokeneilta, ja sitä ne myös ovat. On suorastaan poikkeuksellista nähdä auto, joka ei olisi vaihtanut maalia toisen auton kanssa tai jonka puskurissa ei olisi ainakin jonkinlaisia jälkiä. Kaupungin kaduilla kun parkkipaikat ovat kovin vähissä, on parkkeerattava ahtaasti. Siis todella ahtaasti. Ja usein näkee, kun joku lähtee taskuparkista ja pamauttaa ihan sumeilematta edelläolijan perään. Ei vain ole muuta mahdollisuutta päästä pois parkista. Tästä siis johtuu autojen kolhiintunut ulkomuoto.
Kahdesta viimeisimmästä kohdasta, siis autoista ja koirista, olisi tarkoitus tehdä ihan omat kuvapostauksensa, kunhan joku kaunis päivä muistan ottaa tuon kameran reissuilleni mukaan.
Hasta pronto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti