La espera (odotus)

Kello käy... eikä minkäänlaista tietoa siitä, sainko sen kämpän vai en. Tällä hetkellä melkeinpä toivon, että en saanut. Laitoin nimittäin aamulla taas uutta matoa koukkuun ja sovin näytön huomiselle. Ja tämä potentiaalinen tuleva kämppis, jonka kanssa puhuin puhelimessa, vaikutti niin mahtavalta, että haluaisin jo melkein kämppää näkemättä muuttaa sinne. Odotellaan... sanoivat soittavansa por la tarde, ja se nyt voi hyvinkin olla vielä edessäpäin, kun kello on seitsemän.

Tänään päätin leikkiä turistia, kun oli välipäivä kämpänmetsästyksestä. Katsoin oikein Madrid-kirjasta turistikävelyreitin ja ajattelin sivistää itseäni, mutta niinhän siinä kävi, että en koko ajan jaksanut kartta kädessä kävellä, vaan vähän soveltelin sitä reittiä. En varmaankaan nähnyt mitään, mitä kyseisen reitin varrella olisi pitänyt nähdä, mutta näinpähän ainakin runsain mitoin erittäin pröystäileviä rakennuksia, joista en puolistakaan tiedä, mitä ne olivat. Sellainen päivä tänään. Ja aurinkoinen myös, mutta kovin kylmä edelleen. Media on kauhuissaan, kun tällaisina hurjan kylminä päivinä osa talouksista jää ilman sähköä. Ja pakkasennätys on ollut -5.

Tämän päivän tavoitteisiin kuului myös laukun etsintä. Halusin yhden kappaleen laukkua, joka on riittävän iso, jonka saa kiinni ja joka ei näytä aivan typerältä. En löytänyt aivan unelmien laukkua, mutta halpa se oli! Luulin maksavani 9,99€, mutta kuitissa lukikin 5,99€. Löytö!

Huomenna sitten on tutustuminen kouluun. Jännää!



Loppuun vielä todiste, että täällä on kyllä jo paljon keväisempää kuin Suomessa. Kuvien lataaminen on niin kovin, kovin hidasta, ettei niitä jaksa tässä vaiheessa ja tällä nettiyhteydellä juuri enempää latailla.