Enkä tällä kertaa puhu siitä aivan hillittömän ihanasta koiraparivaljakosta, jossa Toivo oli suuri ja valkoinen, ja Epätoivo pieni ja musta. Vaan siitä, minkälainen oli kouluuntutustumispäivä iltoineen.
Kouluuntutustumispäivänä käytiin läpi siis kaikenlaisia toivon asteita toiveikkaista pilkahduksista synkimpään epätoivoon ja jälleen suunnilleen normaalille tasolle.
Koulu oli hieno, ja suuri. Ja humanistit oli erotettu aidalla muista opiskelijoista. Kummaa, ettei kukaan ihmisoikeusaktivisti ole vielä noussut barrikadeille tämän epäkohdan vuoksi… Kaikki vaihtarit viihtyivät ainakin vielä tänään aika pitkälti omaa kieltään puhuvissa ryhmissä, ja näin myös me suomalaiset lyöttäydyimme yhteen. Koulun jälkeen lähdettiin ostosreissulle Ikeaan hankkimaan yksinkertaiseen elämään tarvittavia perustarvikkeita, kuten
1) Tiskiharja
2) Tyyny ja peitto
3) Pussilakana ja tyynyliina
Tiskiharjahan on täysin vieras käsite täälläpäin. Tiskit pestään inhoilla pesusienillä ja räteillä, jotka lojuvat kuivumassa jossain tiskipöydän kulmalla. Tyynyksi täällä kutsutaan 20 senttiä korkeaa, 60 senttiä leveää ja paksuudeltaan 7 senttistä sementtimöhkälettä, joka on verhoiltu kankaalla. Niska kiittää. Ja petaus hoituu ihanasti lakanalla ja huovalla, jolloin nukutun yön tapahtumille on olemassa kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Joko pedataan siten, että lakana ja huopa ovat jalkopäästä patjan alla, jolloin jalkojen liikuttaminen on mahdotonta, eikä uni tule tai siten, että otetaan huopa ja lakana pois patjan alta, jolloin huopa putoaa lattialle, ja tulee kylmä. Niinkin yksinkertainen keksintö kuin pussilakana tulee siis pelastamaan minun yöni tässä maassa. Ja näin alle kolmellakymmenellä eurolla parannettiin yhden vaihto-opiskelijan elämänlaatua ainakin 50 %.
Toinen elämänlaatuun aika vahvasti vaikuttava asia on katto pään päällä. Kävin aiemmin päivällä katsomassa jälleen yhtä asuntoa, jonka olisin ollut valmis ottamaan, vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään kämppien helmi. Toivo pilkahti, että saisin sittenkin vielä muutettua tavarani oikeaan asuntoon ennen koulun varsinaista alkua maanantaina. Sain sitten kuitenkin viestin illemmalla, että kyseinen asunto vapautuisi sittenkin vasta viikkojen päästä, enkä rahallisista syistä voi niin kauaa odotella täällä hostellissa. Syvän epätoivon kautta päädyttiin kevyeen paniikkitilaan, jonka seurauksena soitin uudestaan jo tiistaina hylkäämäni kämpän perään. Ja sain sen! Kyseessä on siis kolmen hengen solu Retiro-puiston etelälaidalla. Pieni, mutta ihan okei. Ja muutan sinne sunnuntaina! Suuren suuri miinus tässä asunnossa on se, että internet-yhteyttä ei vielä ole, vaan se asennetaan pyynnöstäni, jolloin aikaa saattaa hyvinkin mennä se pari viikkoa (kyllä, tämä on Espanja). Epätoivo. Mutta siis, pääasia on, että saan seinät ympärilleni, katon pääni päälle ja Ikeasta ostetut kamat uuteen kotiin vieläpä ennen koulun alkua.
Kuitenkin, mikä tärkeintä, epätoivon hetkiä varten hankittu Fazerin sininen suklaapatukka jäi koskematta. Epätoivosuklaaksi nimetty patukka jäi koskematta jopa tämän päivän murheen alhoissa. Tästä on syytä olla ylpeä!
Lähitulevaisuudessa saattaa siis olla, että bloggailu jää vähemmälle netin puutteen vuoksi, mutta yritän kyllä palailla taas kuulumisteni kera heti kun se on mahdollista. Ja, mikäli hyvin käy, uusi netti on entistä ehompi, ja saan myös niitä kuvia tänne. Tosin, kuvien tänne lataamista saattaisi helpottaa se, jos niitä edes silloin tällöin jaksaisi ottaa…
-tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti