Hora de comer (ruoka-aika)

Tuli vähän nuolaistua ennen kuin tipahtaa. Kyllähän tämä netti nyt toimii, mutta ei suinkaan langattomasti, kuten sen pitäisi. Sen sijaan kökötän olohuoneen ”sohvalla” verkkojohdon päässä. Ei tässä muuten vikaa ole, mutta saattaa olla, että kämppiksiä alkaa ärsyttää mun ainainen tietokoneella kököttely olkkarissa television edessä…

Mutta saavat nyt luvan tottua. Toinen asia, johon kämppiksillä ei ilmeisesti riittänyt myötätuntoa tottua, oli se, että haluan pitää lämmitystä päällä täällä jääkylmässä asunnossa. Laitoin lämmityksen päälle aina aamuisin, ja jos joku jäi nukkumaan, jätin sen päälle. Päivän aikana joku aina kävi sen sammuttamassa. Illalla laitoin lämmityksen takaisin päälle, ja aamulla kun heräsin, se oli aina poissa päältä ja patteri oli jääkylmä. Vihdoin tuossa muutama päivä sitten ensin toinen ja sitten toinen kämppiksistä tuli sanomaan, että heistä on ”vähän outoa”, että käytän lämmitystä niin paljon. Niin, että ihan nelisen tuntia päivässä. Vau. Itse mieluummin maksaisin muutaman euron kuukaudessa enemmän siitä, että sisällä ei ole jatkuvasti jäätävän kylmä ja että rakennus itsessään pysyy kunnossa kylmänkosteassa säässä. Ei ihme, että seinään oli ilmestynyt ihan selkeä kosteusvaurio.

Niin, ja miten se kosteusvaurio sitten korjattiin? No, maalari tuli ja maalasi seinästä juuri sen läikän kokoisen alueen. Poissa silmistä, poissa mielestä. Toivottavasti astma ei ehdi tulla vielä viidessä kuukaudessa… Tai itse asiassa aikaahan täällä on enää aika lailla tasan 4 kuukautta jäljellä. Kolme viikkoa on mennyt aivan uskomattoman nopeasti!

Pienen päivitystauon aikanakin on jotain pientä tapahtunut, vaikka elämä yrittääkin kovasti mahtua uomiinsa ja rutinoitua. Silti ihmeelliset tavat ja jatkuva haahuilu koululla, kun luento ei olekaan siellä missä pitää, varmistavat, ettei liikaa pääse rutinoitumaan.

Keskiviikkona käytiin shoppailemassa valtavassa La Gavian ostoskeskuksessa. Halpaa oli, kun alennusmyynnit vetelevät aivan viimeisiään. Noin neljän tunnin shoppailun jälkeen alkoi olla nälkä, joten menimme syömään T.G.I Friday’siin. Mutta voi niitä aukioloaikoja… Kello oli ehkä 16:45 kun astuimme ravintolan ovesta sisään. Ensimmäisenä tarjoilija varoitti meitä, että menú del día (päivän menu, halvin tapa syödä hyvin) ei ole enää saatavissa. Kun sitten otimme ruokalistat käsiimme, tarjoilija tuli kertomaan, että keittiö on auki enää noin viisi minuuttia. Kun saimme syötyä, ravintola meni kiinni.

Ei siinä mitään, jos nämä ihmeelliset keskellä päivää sulkemiset olisivat jotenkin säännöllisiä, mutta jokaisella paikalla tuntuu olevan omat aikansa pitää pieni (kolmen-neljän tunnin) lepohetki. Jossain pienessä kahvilassa oli ilmoitus ovella, että paikka on auki ”joka päivä aamukahdeksasta alkaen”. Kun sitten astuimme sisään klo 11.30, emme voineet enää tilata sämpylöitä, koska kahvila oli menossa kiinni. Siestapa tietenkin.

Koulun ravintola on ihan oma lukunsa. Menú del día (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, leipä ja juoma) maksaa 5,15 €. Ravintola on valtavan suuri, valtavan meluisa (HSE:n Rafla ei pääse lähellekään tätä melutasoa) ja valtavan sotkuinen. Opiskelijoille on mikroaaltouunit, joissa voi lämmittää omia eväitä. Siispä pöydissä näkee mitä erilaisimpia eväitä ja virityksiä. Salin nurkassa on kyllä tarjotinkärry, johon teoriassa olisi tarkoitus viedä oma tarjottimensa ja roskansa ruokailun jälkeen, mutta käytännössä kuitenkin henkilökunta joutuu siivoamaan jokaisen pöydän. Ja se melutaso. Jo pieni ryhmä espanjalaisia saa aikaan aivan järkyttävän melusaasteen. Luentojen alussa meno muistuttaa salia, johon on päästetty vapaaksi kolmen keskikokoisen ala-asteen oppilaat. Kaikki haluavat tulla kuulluksi, joten äänenvoimakkuus nousee jatkuvasti ja kaikki puhuvat päällekkäin. Siis aivan kaikki. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi ymmärtämistä, kun yksi henkilö puhuu nopeasti espanjaa, mutta kun pitäisi kuunnella yhtä aikaa kahden ihmisen puhetta. Ja tämä ilmiö ei ole suinkaan mikään vain kaduilla ja toreilla tapahtuva juttu, vaan television keskusteluohjelmissa haastattelija ja haastateltava saattavat puhua minuutin ajan päällekkäin, ja usein aivan eri asioista.

Sellaisia huomioita tänään. Eilen illalla oli bileet Madridin suurimmassa yökerhossa, seitsemänkerroksisessa Kapitalissa. Katsotaan, onko kuvista tullut mitään. Jos, niin voisin latailla niitä seuraavan postaukseni mausteeksi.