El comienzo (alku)

Hostellihuone oli (ja on edelleen) pieni, mutta siisti ja ennen kaikkea oma! Kaikenmaailman hostelleihin tottuneelle oma suihku, WC, televisio, nettiyhteys ja lämmitys tuntuvat kyllä suorastaan luksukselta. Kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen aamu valkeni uudessa maassa (tai no ei valjennut, kun ikkunanäkymä avautuu talojen väliseen kapeaan kuiluun), ja ensimmäisenä aloin soitella potentiaalisia asuntoja läpi. Kaikesta yrityksestä huolimatta sain sovittua vain yhden näytön tälle päivälle ja huomiselle kaksi. Ensimmäinen vastasi toiveita muuten, mutta netittömyys ei kyllä innosta, kun lähes kaikki kanssakäyminen toimii enemmän tai vähemmän netissä.

Muutamia ihmeellisiä huomioita olen ehtinyt tehdä täällä tallatessani:

• Vasta maahan saapunutta matkailijaa ihmetytti se, että taksikuski availi ja sulki turvavyötään välillä matkan aikana
• Ensikosketus ”hyvin tyylikkäisiin” madridilaisiin oli karu, kun saman päivän aikana vastaan käveli useampikin rouvashenkilö yllään turkki, verkkarit ja vaelluskengät
• Asiakaspalvelun huonous sai aivan uuden ulottuvuuden, kun Alimentaciones- kioskiin astuttuani koetin monin eri tavoin kiinnittää tiskin takana lehteä lukevan vanhan herran huomion (esimerkiksi sanomalla useaan otteeseen päivää, koputtamalla tiskiin, nostamalla ostokseni tiskille ynnä muuta) siinä kuitenkaan onnistumatta. Vein sitten ostokset vähin äänin takaisin hyllyyn ja poistuin kaupasta.

Lisää huomioita tulee varmasti tässä matkan varrella, ja toivottavasti myös hieman ymmärrystä näitä ilmiöitä kohtaan. Huomenna siis taas uudella tarmolla kämppien kimppuun, niin ehkä se helmikin sieltä vielä löytyy! Vielä on viisi päivää koulun alkuun, ja silloin olisi mukava olla jo ihan pysyvä katto pään päällä.

¡Adios!

-tiina

 P.S. Kuvien lataaminen ei oikein onnistu, siis todisteet siitä, että täällä paistaa ihan oikeasti aurinko, jäävät vielä näyttämättä.